Lähden nyt käymään lävitse Vuorisaarna-teoksen kommentaario-osaa vaihe vaiheelta, referaatin omaisesti. Se on kerrontaa Ervastin kerronnasta samalla kun pyrin seuraamaan ja nostamaan esiin kunkin asiakokonaisuuden johtoajatusta, sanomaa ja ydinteemaa. On selvää, että tällainen toisinto ei korvaa kirjaa, ja on aina myös subjektiivinen luonnos. Joku toinen kirjaan perehtynyt ja todennäköisesti myös ihastunut voi nähdä muut teemat tai detaljit tärkeämmiksi, painottaa asioita hieman toisin. Koen silti menettelyn mielekkäänä, jakoipa sen sitten tai piti omassa kansiossaan. Minusta on mukavaa tutkiskella asioita, myös tekemällä muistiinpanoja, vaikkei se olekaan käytäntöni kaikkien hyvien kirjojen suhteen. Sukeltautumistani uudelleen Vuorisaarna-kirjaan se on kuitenkin tukenut, ja toivon mukaan menettelyllä on myös merkitystä löydösteni jakamisen kannalta. Tausta-ajatuksenani kulkeekin kaiken aikaa - ehkäpä kuvaukseni ja kerrontani herättää jonkun kiinnostuksen ja kaipauksen itse kirjaan.
Kirjoittaminen tapahtuu ja on jo tapahtunut jota kuinkin tasatahtiin lukemisen kanssa. Luovuin omien ajatusteni ja havaintojeni liittämisestä tekstiin, vaikka niitä heräsikin runsaasti. Jo nyt kirjoitelmastani tulee melko pitkä, ja omin ajatuksin varustettuna se entisestään laajenisi. Toiseksi uskon, että jokainen toisen teostakin toistava on itse monin tavoin "läsnä ja paikalla", mikäli on asiastaan inspiroitunut. Ainakin sen kautta mitä poimii, mitä valitsee, ja siihen liittyen myös tietyn latauksen. Niin, että vaikka voisinkin referaatillani välittää Pekka Ervastin Vuorisaarna-kirjasta, sen sanomasta ja hengestä vain hipaisun tai tuntuman, on se kaikki ainakin aidon sisäistyksen ja silmien avautumisen pohjalta, niiltä alueilta ja pysähtymispaikoilta, joilla henki tai ”enkelinsiipi” on eniten koskettanut. Niinpä lupaamani kommentaario-osan tarkastelu ei mielestäni kaipaa kirjoittajan omia kokemuskommentteja, mutta mikään ei estä, jos elämä suo, käymästä sellaista pohdiskelua omana lukunaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti