Pekka Ervast: VUORISAARNA

Taivasten valtakunnan portti(sivut 45-69)

Luvun laajuuden vuoksi keskityn poimintojen kautta sen johtoajatuksiin jättäen oppilaan ja opettajan väliset kysymykset ja keskustelut referoivan kuvaukseni ulkopuolelle. Tai ehkäpä ne ovat myös osittain mukana ja löydettävissä, lyhennelmän ilmatilassa, rivien välissä ja lukijan omassa mielessä ja  tajunnassa.

Vuorisaarna kuvaa elämää hengen ja taivasten valtakunnassa. Kahdeksan autuuden julistusta -”taivasten valtakunnan portti”,  määrittävät kelle ovi sinne avataan ja mitä odottaa sisäpuolella. Jeesus ei tarkoittanut taivasten valtakunnalla ainoastaan kuoleman jälkeistä elämää, vaan henkistä olotilaa, joka on ikuisuudessa ja siis ajasta riippumaton. Se on takana nyt, niin kuin kuoleman jälkeen, sillä erotuksella että ”nyt on otollinen aika”.  Autuutta ei pidä käsittää metafyysiseksi olotilaksi, jota voi kokea vasta ruumiista irtaannuttua. Hengen valtakunta on avoinna kaikille ”eläville” ja vain niille ”kuolleille”, jotka ovat sitä eläessään maistaneet. Hengen valtakunnan elämä ei ole korkeinta onnea vain ihmisen eläessä, ollessa maan päällä, sillä ennen jälleensyntymistään taivasten eli hengen valtakunnan elämä on korkeinta onnea kaikille ihmisille. Autuus ei ole kärsimyksen sammumista ja sillä tavoin negatiivista luonteeltaan, vaan positiivisesti mukaansa tempaavaa. Ikuisella olemassaololla sinään ei olisi eikä ole mitään ”ajallista” tarkoitusta, niinpä ikuisen olemassaolon tarkoitus piilee kasvaen, laajentuen ja syventyen sen omassa itsessä. Onni ja autuus on työssä, hyvässä siunausta tuottavassa työssä, vaihdellen levon kanssa. Koska työ on aina myös vaikeuksien voittamista ei onnikaan sulje ulos kärsimystä. Onni (autuus) kuitenkin voittaa kärsimyksen.

Nuo kahdeksan autuudenjulistusta: Autuaita ovat köyhät, lempeät, murheelliset, oikeamielisyyttä janoavat, armeliaat, puhdassydämiset ja oikeamielisyyden takia vainotut jakautuvat neljään pariin: ensimmäinen ja viimeinen, toinen ja seitsemäs, kolmas ja kuudes, neljäs ja viides.  Kuvitellaan ne pujotetuiksi nuoraan, jolloin ne nuoraa keskeltä nostamalla joutuvat rinnatusten ja koko laite muodostaa ahtaan portin. Sillä edellytyksellä, että toisen ja kolmannen julistuksen järjestys muutetaan vanhimman, latinankielisen tekstin (n.s.codex aniamus) mukaiseksi. Kun julistuksia näin pareina ja samalla porttina tarkastelee, ensimmäinen, ”autuaita ovat köyhät hengessään, sillä heidän on taivasten valtakunta” ja viimeinen: ”autuaita ne, joita oikeamielisyyden takia vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta” kuuluvat yhteen jo, muodollisesti senkin nojalla, että jälkilause molemmissa on sama. Molemmissa on kysymys toteamisesta, ja samalla tietynlaisesta vankkuudesta, lähtökohtaisuudesta, portista sisään astumisen mahdollistamiseksi.

Mitä on olla köyhät hengessään? Mistä köyhyydestä on kysymys? Jokainen ihminen saattaa tuntea itsensä köyhäksi hengen puolesta, hengen asioissa, henkisessä tiedossa ja elämässä. Ja jos hän silloin kaipaa ja ”kerjää” henkeä, voidaan häntä sanoa autuaaksi, koska Jeesuksen sanojenkin mukaan taivaallinen Isä antaa pyhän hengen niille, jotka sitä häneltä anovat. Mutta pääasia on toinen tulkinta, joka koskee tavallista, aineellista köyhyyttä. Ei kuitenkaan niin, että ihmisille kuuluisi taivasten valtakunta pelkän köyhyytensä nojalla. Tarkoitus selviää rinnakkaisjulistuksesta, ”autuaita ne, joita oikeamielisyyden takia vainotaan”. Siis keitä ovat köyhät ja oikeamieliset? Köyhillä Jeesus tarkoittaa niitä, jotka samalla ovat oikeamielisiä, oikeudentuntoisia, joiden sydän on vapaa aineellisuuden vallasta. Köyhyydellä on psykologinen merkitys. Se ei ole sama kuin  puute, varattomuus, kurjuus, sitä ei siis ihannoida. Kysymys on sydämen vapaaehtoisesta luopumisesta maallisista rikkauksista ja omistuksesta ja väsymätön toivomus ja rukous, että maallista hyvää riittäisi kaikille. Köyhä on se, joka ei itselleen mitään vaadi eikä itseään ajattele, vaikka olisi maallisesti rikaskin. Ihmisen tulee oppia köyhäksi missä olosuhteissa tahansa. Köyhä ihminen voi olla taloudellisesti kerjäläisen asemassa, niin kuin olivat profeetat ja apostolit, Jeesus Kristus ensimmäisenä. Buddha samoin. Kukaties jokainen herätessään luopuu tavaroistaan, tai ainakin niiden ”haalimisesta”, jos hänellä niitä on. Mutta painopiste ei ole ulkonaisessa, vaan sisäisessä. Sen tähden sydämestään köyhä ei myöskään pelkää jos kohtalo määrää hänet omaisuuttaan hoitamaan. Kun pyrkijä on köyhä, on hän samalla jo taivasten valtakunnassa.

Toinen pari kuuluu, ”autuaita ovat lempeät, sillä he tulevat perimään maan” ja  ”autuaita ovat rauhanrakentajat, sillä heitä tullaan nimittämään Jumalan pojiksi(hyios)”. Millaisia ovat lempeät, jota sanaa käytetään alkuteksteissä? Praies kuvaa niitä ihmisiä, jotka luonteeltaan ovat hellämielisiä, lempeitä, hiljaisia, hyviä, joka on positiivinen ominaisuus. Autuudenjulistuksessa kuvatut lempeät ovat positiivisesti ja aktiivisesti lempeitä, myötätuntoisia, ymmärtäväisiä toisia kohtaan ja antavat heille anteeksi, mutta eivät ole arkoja, pelkureita, ”holtittomia”. Lempeä ja hiljainen on myös horjumaton, järkähtämätön. Kun kiinnittää taas huomiota julistuksen vastinpariin niin sana ”rauhanrakentajat” (kreikkalaisessa tekstissä eireenopoioi, latinanaisessa  pacifici) paitsi että se painottaa rauhaa, myös ilmaisee, että on tehty jotain rauhan aikaansaamiseksi. Rauhanrakentajat ovat niitä ihmisiä, joiden elämä ja työ tähtää rauhan aikaansaamiseen maan päällä, jotka työskentelevät Jumalan valtakunnan puolesta, ikävöiden sitä profeettain ennustamaan aikaa, jolloin maan päällä vallitsee rauha. Keinot  rauhanrakentamiseksi on määritelty rinnakkaisjulistuksessa ”lempeät”. Jeesuksen mieleisiä rauhanrakentajia ovat jotka sanan ja hengen, esimerkin ja elämän lempeällä ja hiljaisella voimalla työskentelevät ihmiskunnan onnen puolesta. Väkivalta tai pakko, kouriintuntuva tai aatteellinen, ei kuulu heidän ohjelmaansa. Tämä on niin tärkeätä, niin erityistä Kristuksen seuraamisessa, että rauhanrakentajia (taivasten eli hengen valtakunnassa) nimitetään ”jumalan pojiksi”. Ja osoittaakseen, ettei heidän työnsä ole turha, vaikka inhimmillisesti katsoen tuntuu, niin kuin eivät saisi mitään aikaan, lupaa Jeesus vielä, että ne, jotka eivät turvaudu vääriin keinoihin, lopulta voittavat, ”perivät maan”.  Maailma lopulta tunnustaa, että muilla keinoin rauha ja onni ei ole luotavissa.

Kolmannen autuudenparin, ”autuaita ovat murheelliset, sillä heitä tullaan lohduttamaan” ja ”autuaita puhtaat sydämestä, sillä he tulevat näkemään Jumalan” jälkilauseissa on taas yhtäläisyys. Suurin lohdutus, mikä ihmisen osalle voi tulla on, että hän saa nähdä Jumalan, koska silloin murheen syy hänelle selviää samalla kun murhe katoaa. ”Jumala” on elämän henki, olemassaolon tajunta. Järjellemme Jumala on  mm. totuus. Totuus on aina parempi kuin tietämättömyys, epätietoisuus, epäily. Järkevä ja ajatteleva ihminen ei missään asiassa pelkää totuutta. Se on hänen korkein päämääränsä, ilonsa ja lohdutuksensa. Jumala on kuitenkin paljon enemmän kuin totuus näin käsitettynä. ”Nähdä Jumala” ei ole sama kuin nähdä jokin tieteellinen tai filosofinen totuus. Nähdä Jumala on samalla tulla osalliseksi Jumalan totuudesta, Jumalan elämästä, hengestä ja autuudesta. Se merkitsee syntymistä ylhäältä. Hän on jo Jumalan valtakunnassa, hän on saanut nimekseen Jumalan poika. Kukaan muu ei voi nähdä Isää kuin Poika.

Tässä autuudenjulistuksessa ei ole kysymys maallisista suruista ja murheista, vaan surusta, joka seuraa sydämen puhdistusta ja on sille ominainen. Sydämen puhtaus voi olla ihmisellä luonnostaan, ja silloin hänen tehtäväkseen jää säilyttää sydämen puhtaus, tai se voi olla hänelle kuten oli aikoinaan Buddhalle, puhdistavan itsekasvatuksen kautta saavutettuna. Mitä on sitten sydämen puhtaus, sitä Jeesus itse määrittelee. ”Sillä sydämestä lähtee pahoja ajatuksia, murhia, aviorikoksia, haureuksia, varkauksia, vääriä todistuksia, pilkkaa”.  Jeesus mainitsee pahat ajatukset ensimmäisinä, karkottamassa puhtauden sydämestä.  Niinpä saattaa ajatella Jeesuksen sanoillaan myös  tarkoittaneen, että epäpuhdasta sydäntä voidaan puhdistaa. Mutta jos ihminen silmänräpäyksessä tahtoo tulla pyhäksi ja puhtaaksi sydämestään, hän ennen pitkää pettyy, vaikka kääntymyksessä Jumalan armo olisikin ollut ylitsevuotava. Hänen on pestävä sydämensä puhtaaksi joka päivä uudestaan, kunnes ei mikään tahra siihen enää pysty. Tästä jo Buddha puhuu, ajatusten säännöllisestä puhdistuksesta, vartioimisesta, hallitsemisesta. Ajatukset ovat lähimpänä ihmistä itseään, hänen tahtovaa, ja juuri sen tähden hän voi oppia ajatuksiaan ohjaamaan, keskittämään, valikoimaan.  Ja kun sydämestämme teemme temppelin, jossa saasta ei viihdy, kyllä ”Jumalan armo” ottaa siihen asuntonsa. Murhe, josta autuudenjulistus puhuu, on tyhjyyden tunne, joka seuraa oman itsekkään persoonallisuuden kuolemaa. Se on murhe, jolla jo sinään on oma salaperäinen lohdutuksensa, jonka suurimpana saavutuksena on ”Jumalan näkeminen”.

Kolmannen autuudenparin saatua näin selvityksensä käännytään neljänteen, joka kuuluu: ”autuaita ne, jotka isoavat ja janoavat oikeamielisyyttä, sillä heitä tullaan ravitsemaan” ja ”autuaita armeliaat, sillä heitä kohtaan tullaan osoittamaan laupeutta”. Kun ikävöidään oikeamielisyyttä maan päälle, se tarkoittaa, että tahdotaan oikeutta kaikille, ei vain itselle. Semmoiselle mielelle selviää, mitä ”oikeus” merkitsee sekä maalliselta että taivaalliselta näkökannalta. Oikeamielisyyttä, oikeata mieltä janoavan ihmisen järki kirkastuu, mutta hänen oikeudenjanonsa ei ole kiihkoisaa, ei vihan aiheuttamaa. Vaan kuten Jeesus rinnakkaisjulistuksessa sanoo, ”autuaita armeliaat”.  Vain sellainen oikeudenjano auttaa ja autuuttaa, joka on samalla rakkauden, säälin, myötätunnon, lempeyden läpitunkemaa ja kannattamaa. Mitä oikeudesta maan päällä tuleekaan ilman rakkautta? Ei Jumalakaan taivasten valtakunnassa voi osoittaa laupeutta sille, joka ei veljiään kohtaan ole armelias näkyvässä maailmassa. Opetuslapsi, jonka sydän on hellä ja täynnä rakkautta, tulee hengessään valaistuksi ja saa osakseen jumalallista laupeutta, kun hän oikeutta isoo ja janoo.

Autuudenjulistukset, kaikille lausutut, kuvaavat taivasten valtakunnan jäseniä ja ilmaisevat millä ehdoilla kansalaisuus hengen näkymättömässä valtakunnassa on lunastettavissa. Kaikille kuuluu sanoma;  joka tahtoo, ottaa sen vastaan.