Pekka Ervast: VUORISAARNA

Kehoitussanoja valtakuntaan astuville (sivut 70 – 73)
 

Tässä lyhyehkössä luvussa jatketaan keskustelua hengen elämän vapaaehtoisuudesta, jolloin puheeksi nousevat myös henkistä elämää usein maailman puolelta kohtaavat vaikeudet ja esteet. Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: ”niin kuin he vainosivat profeettoja ennen teitä” eivät ole vieläkään vanhentuneet, vaan ovat valitettavasti myös tätä päivää.  Kiintoisasti Ervast pohtii mitä sisältääkään se, että Jeesus rinnastaa opetuslapset ja profeetat. ”Ennen oli profeettoja, nyt olette te, ja niin monta kuin haluatte minua seurata, olette kaikki profeettoja; sillä minä ilmaisen sen, mikä on salaista, ja nyt taivasten valtakunta ja profeettaus on kaikille avoinna”.  Niinpä oppilas haluaa keskustella enemmänkin tuosta opetuslapseudesta, keitä ja millaisia ihmisiä he ovat ja mikä on heidän merkityksensä, jolloin opettaja nostaa esiin  Jeesuksen vertaukset ”maan suolasta” ja ”maailman valkeudesta”.

Jeesuksen opetuslapset ovat ulkonaisessa maailmassa järjen edustajia, vaikuttaen valaisevasti, elähyttävästi, herättävästi toisiin älyolentoihin, ihmisveljiin. Heidän ”järkensä”, ajattelunsa ei lamauta eikä kuoleta toisten järkeä, vaan se antaa voimaa ja makua sielulliselle ravinnolle, ollen yhdyssiteenä ylemmän ja alemman välillä, välittämässä taivasta maan päälle, valoa pimeyteen.  Sama valo loistaa Jeesuksen seuraajien, opetuslasten töissä ja teoissa ja saa ihmiset tiedustelemaan, minkälainen elämänymmärrys ja siveellinen pohja heillä mahtaa olla. Tätä tarkoitetaan jälkilauseella ”ja ylistäisivät (doksasoosin, joka merkitsee: ajattella, arvostella, ymmärtää) Isäänne, joka on taivaissa”.