Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

ABSOLUUTIN KUVAUSTA, MÄÄRITTELYÄ, LUONNEHDINTAA

H.P.Blavatskyn ajatteluun ja laajaan kirjalliseen tuotantoon pohjautuva Teosofian avain- sanakirja ei sisällä aakkosluettelossaan sanaa absoluutti, vaan ABSOLUUTTISUUS ja sitä perustellaan näin: ”Maailmankaikkeudellisen prinsiipin ominaisuutena absoluuttisuus, joka merkitsee abstraktista nimisanaa on oikeampi ja loogisempi kuin adjektiivi absoluutti käytettäväksi siitä, jolla ei ole ominaisuuksia ja rajoituksia eikä voikaan olla. ” Ja vaikka H.P. B itse, kuten Ervastkin molempia ilmaisuja käyttävät, ovat ne esillä kaikessa laajuudessaan.
Aakkosista, kuvaannollisesti ja konkreettisesti lähdin liikkeelle myös toisella tapaa, nähdäkseni, mitä löytyisi aiheesta Tietäjän aarteistossa, joka on, kuten esipuheessakin mainitaan lukemistoksi laajennettu ”kristosofinen tietosanakirja”, ts. aakkosellinen hakemisto/lukemisto Pekka Ervastin kirjoituksista Omatunto, Tietäjä ja Ruusu-Risti- aikakauskirjoista vuosilta 1905 – 1932. Hakusanan alta ei löytynyt pitkiä selvityksiä, mutta joukko viitesanoja ja lauseita, jotka ohjasivat löytämään asiasta enemmän muualta lukemistosta. Artikkeleissa, joihin viitattiin, oli jo kysymys sitten enemmän ilmennyksestä, jota olisi tarkoitus tarkastella erikseen, niin toisensa läpäiseviä ja sisäkkäisiä kuin nämä asiat ovatkin. Mutta varmaankin sillä tavalla saavuttaa paremmin sen, että kun voi katsella näin isoja kysymyksiä ikään kuin etempää, ”asia-asioina”, saa mielikin luvan toimia omaan tahtiinsa ja väljemmissä puitteissa. Mielenkiintoista, miten tämä aihe onkin alkanut puhuttaa, ei mitenkään rasittaen, vaan leppoisasti innostaen. Kokee olevansa jonkinlaisessa luovassa mietiskelyvaiheessa, jonka itselleen suo. Tästä syystä luovuin tällä erää asioiden kerronnallisesta kokoamisista. Tärkeämmältä ja mielenkiintoisemmalta kun tuntui pysähtyä aina kulloiseenkin löydökseen sisältö kerrallaan.
Ja nyt joihinkin määritelmiin Tietäjän Aarteistosta absoluutti, absoluti, -nen- kohdalta, mutta en tässä vielä niinkään viitesanojen kautta löytyneisiin, ilmennystä kuvaaviin lisäselvityksiin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. On selvää, että Aarteistosta löytyy muualtakin paljon tästä absoluuttinen-asiasta, eri otsikoiden ja aihepiireihin liittyen, ja niitäkin tuli liiteyksi jokunen mukaan. Läpikotaisin ja toistuenhan näissä teoksissa käsitellään elämän ja olemassaolon perusilmiöitä ja lainalaisuuksia. Siksi hieman keinotekoiselta tuntuukin nostaa esiin vain muutamia toteamuksia tai lauseita, mutta toivotaan, että tämäkin menettely palvelisi lukijaa, vaikka vain kuin pieninä avaimina omiin jatkotarkasteluihin, kertauksiin ja syventymisiin.
- Absoluuttinen jumaluus on ehdoton välttämättömyys, mutta välttämättä myös ehdoton vapaus, koska ei ole mitään ulkonaista vapautta rajoittamassa, ja koska kaikki vastakohdat siihen katoavat. Kaikki ilmiöt ovat sen tähden ehdottoman välttämättömiä ja ehdottoman vapaita. (osa pidemmästä kirjoituksesta)
- Jumala on suuri, ehdoton absoluuttinen elämä.
- Syvyys on gnostilainen näkemys ehdottomalle jumaluudelle.
- Salainen oppi puhuu olemattomuuden autuaasta tilasta.
- Yksi on äärettömyys, yksi on ikuisuus, yksi on filosofian absoluutti, ks. materialismi
- Meidän järkemme ei uskalla rajoittaa sitä jumaluutta, joka on ainoa todellisuus kaikessa. Emme voi muuta ymmärtää, kuin että se on absoluuttinen elämä, itse ehdoton, johon kaikki on uppoutunut, joka ei mihinkään ole sidottu, vaan joka on kaikista riippumaton, ja josta emme mitään voi tietää. Näin meidän täytyy järkevästi filosofoida, mutta käytännöllisesti se on samaa kuin mihin teologit pyrkivät, että Jumala on maailman ulkopuolella. Mutta nyt on meidän helpompi ymmärtää, että jumalallinen elämä on kaikkialla, se on ehdoton elämä jokaisessa paikassa, mutta koskematon ja ulkonainen. Ja sen tähden on kaikista syvimmät filosofiat, vedantafilosofia, kabbala y.m. sanoneet, että koska ilmennys on olemassa, täytyy absoluuttisessa olemisessa piillä ihmeellinen ilmennyksen mahdollisuus, salaperäinen mysteerio, joka on n.s. Logos, kaikkiallinen universaalinen Logos.(kohdasta kolminaisuus)
- Absoluutti on pimeys, jossa Logos valona loistaa, äänettömyys, jossa Logos sanana kaikuu, kaaos, josta Logos kosmoksena ilkmestyy, äärettömyys, jossa Logos lukuna leikkii.
Ja vielä selventäväksi lopuksi pari yhtäjaksoisempaa otetta muutamasta P.E:n kirjasta, Christosofian peruskysymyksiä I, Ihmisen synty ja H.B. Blavatksy ja hänen teosofiansa, mainitussa järjestyksessä:
” Toisin sanoen täytyy olla yksi ainoa salaisuus maailman takana, yksi ainoa harmonia ja rauha, jota ei koskaan ole rikottu eikä koskaan voikaan rikkoa, yksi ainoa täydellisyys, joka ei millään tavalla kehity, yksi ainoa elämä, joka ei kuole ja jossa ei ole mitään vaihtelua. Sellainen ihmeellinen jumaluus on kaiken takana. Siihen uppoutuu hyvä ja paha, vapaus ja välttämättömyys, järki ja järjettömyys, siihen uppoutuu Jumala ja Perkele. Kaikki tähän suureen elämään uppoutuu, joka on yksi kaiken takana. Ei ole ikuisesti olemassa muuta kuin tämä yksi salaisuus, joka ratkaisee kaikki ristiriidat.”
”Kun olemme tulleet siihen, että maailmankaikkeus on kuin Jumalan ajatusta, niin huomiomme kiinnittyy kysymykseen, mikä on Jumala? Voimmeko antaa Jumalasta tarkkaa määritelmää? Uskonnot ovat koettaneet antaa, ei filosofisessa vaan eksoteerisessa muodossa, niin tarkan määritelmän kuin mahdollista, ja uskontojen tunnustajain mielestä on suuri ansio juuri siinä, että voidaan tarkasti määritellä Jumala. Asia on kuitenkin aivan päinvastoin. Kuta viisaammaksi ja tietävämmäksi tulemme, sitä enemmän arkailemme määritellä sitä salaisuutta, joka on kaiken takana. Siis itse jumaluudesta abstraktisessa merkityksessä emme tahdo emmekä osaa antaa mitään määritelmää. Jos osaisimme sen tehdä, niin olisimme suurempia kuin Jumala; jos yrittäisin määritellä elämän salaisuutta, niin minun pitäisi olla viisaampi elämää, osata asettua sen ylä- ja ulkopuolelle. Kun vanhassa Intiassa kysyttiin minkälainen on absloluuttinen Parabrahma, onko se niin ja niin vastattiin: Se ei ole niin eikä niin, - emme osaa sitä selittää, siihen uppoavat kaikki vastakohdat: kaikki ovat vain mitättömiä ilmennyksiä sen rinnalla; ei ole muuta kuin yksi ainoa ehdoton, ja kaikki muu on sen ilmennystä. Jotakin voimme kuitenkin ymmärtää, jotakin ovat filosofit ja okkultistit aina ymmärtäneet tästä jumaluudesta, ja se jokin on jo suurta ja ihmeellistä, että se hyvin meitä tyydyttää. Ymmärrämme, että ehdottomuudessa, Absoluutissa, josta voimme tietää vain ilmennyksen perusteella, on ikuinen ja ääretön mahdollisuus ilmetä. Tätä mahdollisuutta ilmetä, manifestoitua, voimme nimittää Isäksi. Isä on tuossa Alkujuuressa, Alkuabsoluutissa oleva ilmenemismahdollisuus, ilmenemistahto, ja se Isä on iankaikkinen, ääretön, yhtä Absoluutin kanssa.”
”Salainen Oppi viittaa siihen, että elämä on yksi, mutta tämä suuri salaperäinen elämä, joka on yksi ja kaiken takana, on itse asiassa tuntematon ja tutkimaton Ehdoton. Se ei ilmenekään, se vain on salaisuutena kaiken olemassaolon takana. ”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti