ENSIMMÄISESTÄ LOGOKSESTA

ENSIMMÄISESTÄ LOGOKSESTA

Pekka Ervastilla on taito kertoa metafyysisistä asioista loogisesti, käsitettävästi ja tavallisen ihmisen tajuntaa ja tietoisuutta koskettavasti. Hänen ja kuulijan välille jää myös riittävästi ilmatilaa, niin että vääränlainen opetettavaksi joutumisen tunne puuttuu. On miellyttävää lukea kirjoitusta, jonka rivien välistä huokuu myös kunnioitus vastaanottajaa kohtaan. Siinä pääsee silloin lukijanakin osallistumaan yhteiseen työskentelyyn, työstämisen prosessiin, jota henkinen opettaja on läpikäynyt ja jota todennäköisesti jatkaa asioita esilletuodessaan. Niin kuulija, lukija pääsee nopeammin mukaan myös henkilökohtaiseen muuntamis- ja työstämisprosessiinsa sen suhteen, mitä kuullut asiat hänessä herättävät, ja mitä ne hänelle merkitsevät oman kasvunsa kannalta.

Tietäjän aarteistossa luvussa ”Kolminaisuus, kolmiyhteys” Pekka Ervast kiteyttää kaikkiallisen universaalisen Logoksen luonnetta ja olemusta selkeästi. Osa siitä olikin jo lainauksena ensimmäisessä kirjoitelmassani, absoluutista. Luku ei ole kovin pitkä, joten tietenkin se kannattaa avata silmiensä eteen ja lukea kokonaisuudessaan, mutta liitän tähän osan sisällöstä(kahdesta kohtaa), siitä eteen päin, mihin viimeksi lainaukseni lopetin.
Hän puhuu siis siitä Logoksesta, joka käsittää kaiken ilmennyksen.

”Tämä ei ole meidän aurinkokuntamme Logos, vaan se, joka käsittää kaiken ilmennyksen, ja nimitetään syvimmässä evankeliumissa, nimittäin Johanneksen evankeliumissa, Filo Judaeuksen mukaan, Sanaksi, Logokseksi. Sanotaan, että sana oli Jumalan luona ja Jumala oli se Sana. Tässä on hyvin päättävästi lausuttu tuo ihmeellinen totuus: Logos ja Jumala, se on Sana. Ilmenemisen ihmeellisyys, joka piilee absoluutissa, joka saa maailmoja aikaan koko kosmoksessa, vaikka näitä maailmoja olisi kuin ka paljon tahansa, - tämä järki, lausuttu laki, sana, joka ilmaisee, se on kyllä yhtä Jumalan kanssa, mutta ei kuitenkaan ole itse Jumala. Käsittäkäämme nyt tämä asia niin hyvin kuin voimme. Ja tämä Logos, joka iankaikkisesti on olemassa jumaluudessa, tämä on kolmiyhteinen. Se on ensin Isä, isätajunta ja samalla aineen mahdollisuus, tajunta ja aine. Voisi nimittää sitä ensimmäistä logosta ei ainoastaan Isäksi, vaan Äiti-Isäksi. Niin Vedanta-filosofia sanoo ja madam Blavatsky salaisessa opissa viittaa siihen, että ilmennyksessä on kaksi puolta, henki ja aine. Se on ensimmäinen ilmentämätön Logos, Isä ja Äiti. Se on hengen ensimmäinen tajunta ja aineellisen ilmenemisvoima alku..”

” Ihmispsykologian kannalta sanoisimme, että kun Logos herää absoluutissa, on niin kuin minä tajunta heräisi ja katselisi täydellisyysihannetta ja koettaisi luoda, tuomitsisi ja hylkäisi ja sanoisi: ei tämä suinkaan tyhjennä minun ihannettani. Jos kysymme suurilta taiteilijoilta: oletteko osanneet täydellisesti tuoda esille, mitä olette nähneet, niin kaikki vastaavat, etteivät ole osanneet. Yhdessä hetkessä luulee osaavansa, mutta jonkun ajan tullen sanoo: ei. täytyy yrittää uudella tavalla, täytyy saada enemmän lauletuksi, maalatuksi ja veistetyksi, jos mieli saada esille mitä kuulee ja näkee. Olisi todella pientä, jos asettuisi istumaan tyynylle ja sanoisi: ”korkeampaa ei ole, kuin mitä nyt sain esille a mitä minussa oli”. Kuoleman jälkeen ainakin huomaa, että jos kokonaan sai esille, mitä itsessä oli, riippui se vain siitä, että itsessä oli niin vähän.”