Pekka Ervast: H.P.BLAVATSKY JA HÄNEN TEOSOFIANSA Luku 5. Rotujen historiaa Pekka Ervast: SALAINEN OPPI JA MUITA KIRJOITUKSIA Luku 4. Ihminen maan päällä

Pekka Ervast: H.P.BLAVATSKY JA HÄNEN TEOSOFIANSA
Luku 5. Rotujen historiaa
Pekka Ervast: SALAINEN OPPI JA MUITA KIRJOITUKSIA
Luku 4. Ihminen maan päällä

Juurirotujen sekä niiden aikaisten mannerten ja asujamiston syntyä, olemusta ja elämää on luodattu ja käsitelty kiehtovasti P.E:n esitelmässä ”Rotujen historiaa” sekä kirjassa ”Salainen Oppi ja muita kirjoituksia”, joihin kerronnanomainen tarkasteluni nyt kohdistuu. Ajatuksia, huomioita ja aihealueita niistä sekä yhdistellen että erikseen esiin nostaen. Muistutan, että ollaan edelleen teemassa H.P.Blavatsky ja hänen teosofiansa. Kirjoitelmani on nyt melko pitkä, koska seurasin kahta kirjaa, ja nimenomaan tuo toinen, P.E:n varhaistuotantoa oleva "Salainen oppi ja muita kirjoituksia" oli tekstinä jo niin elävää ja ihmisenä olemisen kerroksiin vetoavaa, että se kiinnitti lukijan/kirjoittajankin näihin aikakausien aaltoihin melkein ajan ja paikan unohtavalla intensiteetillä.

Esitelmässä P.E. johtaa kuulijansa aiheeseen, ihmiskunnan juurirotujen historiaan havainnollisesti, palauttamalla mieliin Cookin löydöt Tyynellä Valtamerellä, Pääsiäissaarella vuonna 1773. Useiden metrien mittaiset ( 6 -23m), ihmisiä muistuttavat kuvapatsaat korkeilla ja pitkillä lavoilla, kaikkiaan 150, ja alun perin paljon enemmän. Ilmeisesti tarkoituksella kookkaat päät vartaloon verrattuna, yksilölliset piirteet sekä kaikille yhteinen, tahdonvoimainen ja tuima ilme. Mistä sivistyksestä nuo kuvat olivat kotoisin? hän kysyy ja toteaa, että paljon on pohdittu, mutta vasta hiljakkoin eli 1900-luvun alkupuolella oli asiaan alkanut saada hieman valaistusta. Tätä oli edesauttanut tri Macmillan Brownin Karoliina-saarilla tekemä viidentoista neliökilometrin raunioalueen löytö. Jo muurien ja seinien paksuudesta, korkeudesta ja kivien painavuudesta päätellen – yhden kiven ollessa jopa kolmekymmentätuhatta kiloa – sellaisiin kun eivät tuulet ja myrskyt purreet, oli arvioitu niiden saattavan olla ainakin kymmeniä tuhansia vuosia tai vieläkin vanhempia. Pieni saari, jossa vain raunioita, toisella saarella vain kuvapatsaita.. Oliko siis Tyynessä meressä ollut erikoinen maanosa vaativine ja vahvoine kuninkaineen? Ajatusmalli ei P.E:lle riitä.

Hän nostaakin rinnalle Egyptin pyramidit, todeten, että pitkin vuosisatoja ja tuhansia olisi voitu ihmetellä niiden rakentamiseen tarvittua taitoa, paitsi niiden korkeutta myös sitä, kuinka kivet ovat ilman muurauslaastia niin hyvin kiinni toisissaan, ettei ohuinkaan lehti mahtunut väliin. Faaraoidenhan kyllä kerrottiin piinanneen juutalaisia Egyptissä pakottaen noiden huikeiden rakennusten tekoon noin parituhatta vuotta ennen Kristusta. Mutta sitten tutkimus osoittikin, että mm. Gizeh`n pyramidi rakennettiin ainakin neljä tuhatta vuotta e.Kr. Mutta näin ei voitu opettaa vielä P.E:nkään kouluaikaan, sen sijaan opetettiin, että pyramidit oli rakennettu paljon myöhemmin. Kuinka olisikaan, koska ajateltiin maailman olevan luodun n. 4000 vuotta ennen Kristusta.

Epävarmaksi kaikkiaan Ervast kokee tuon laskeminen jo senkin vuoksi, että isoimman pyramidin ominaisuudet kertovat niin suuresta tiedosta ja taidosta mm. tähti- ja maantieteellisiä seikkoja ajatellen, ettei voida sanoa, onko se rakennettu neljä-, seitsemän- tai kaksikymmentäseitsemän tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Sen sijaan tuon kaltaiset havainnot ja löydöt ovat omiaan osoittamaan, etteivät Salaisen Opin kuvaukset menneistä ajoista olleet satua ja eivätkä sen avaamat uudet näköalat mielikuvitusta, hän tähdentää. Ja muistuttaa, että Salainen Oppikin sisältää laskuja ja lukuja, mutta ihmettelyn sijaan niitä on syytä katsoa laajemmin ja syvemmin. Niinpä kahteen sukupuoleen olemme olleet jakautuneita tuon salaisen tiedon mukaan kahdeksantoista miljoonaa, mutta ihmiskuntana olemme olleet tällä pallolla kolmesataa miljoonaa vuotta, vaikkakaan ei tämmöisenä fyysisenä ihmiskuntana. Nyt elettävä juurirotu syntyi noin miljoona vuotta sitten, ja on viides.

Esitelmässään Ervast kertoo, että ensimmäinen, pyhäksi juuriroduksi kutsuttu, eetterinen ja fyysisille silmille näkymätön, asui Häviämättömässä Maassa Pohjoisnavan luona. Sitä on kutsuttu ”kesäiseksi maaksi”, mitä se olikin johtuen siitä, että maapallon akseli oli toisessa kaltevuudessa. Nuo ”ensimmäiset itsesyntyiset” olennot, olivat kaukaisten luomispäivien ihmisten, ”kuupitrien” synnyttämiä, vielä vailla minuutta olevia, mutta kuitenkin selkeitä ja seesteisiä ”kuuisiensä” varjoja. ”Heidän sisäolemuksensa, monadi eli jumalallinen minä, ei ollut asustamassa maallisen muodon yhteydessä” (Salainen Oppi).

Myös toisesta juurirodusta Ervast tuo esiin, että se oli eetterinen, suvuton ja ”luuton” ja syntynyt ensimmäisestä. Asujamiston alue sijaitsi Pohjoisnavasta etelään ja länteen, käsittäen koko nykyisen Pohjois-Aasian. Kansantaruissa heitä kutsutaan ”pohjanperäiseksi”, kreikkalaisittain ”hyberporealaisiksi”. Heillä oli vain ensi kipinä ihmisymmärrystä, mutta elämän kaksoisuus, henki ja aine, vaikutti jo astuneena syvälle aineeseen, niin että ruumis alkoi jo tiivistyä ja voimistua, ja samalla kehittyä kaksisukuisuuden alku.

Sitten tuli kolmas juurirotu, myös polveutuen toisesta. Asuinpaikkana heillä oli manner, joka sittemmin vaipui Tyynenmeren syvyyteen, Lemuria. Nimi ei ollut H.P.B:n keksimä, vaan ennen häntä, eläintieteilijä Sclaterin, joka oli vakuuttunut, että oli ollut Tyynen meren kohdalla manner, josta oli levinnyt eläimiä molemmin puolin. Blavatsky oli hyväksynyt ”Lemurian” päädyttyään mantereen olemassaoloon omissa tutkimuksissaan. Kun aiemmissa juuriroduissa oltiin vielä olemassa eetteritasolla, niin tällä mantereella ihmiskunta Vanhan Testamentin ilmaisua käyttäen ”puettiin nahkoihin”, P.E valaisee ja edelleen, että nämä jätti-ihmiset, ”traditioiden ja tarustojen jumalat”, aloittivat vähin erin myös nykyisen ihmiskuntamme jakautumalla kahteen sukupuoleen, johon kehitykseen nähtävästi viittaa myös Eevan erottaminen maan tomusta syntyneen Aatamin kylkiluusta Vanhan Testamentin luomiskertomuksessa. ”Ja pitkäin aikain jälkeen, sillä luonto ei harppaile, esiintyi sen fyysillisen ihmisen kantaisä, jonka nyt tunnemme miehenä ja naisena”.

Mutta vähän tarkemmin, millainen oli tuo ihminen, nykyisen miehenä ja naisena tuntemamme fyysisen ihmisen kantaisä, joka kehittyi kolmannessa juurirodussa noin kahdeksantoista miljoonaa vuotta sitten? kysymme Ervastin mukana. Ja hän viittaa tässä jälleen Karoliina-saaren jättiläismäisiin taloihin, Pääsiäissaaren suuriin kuvapatsaisiin sekä H.P.B.n salaiseen Oppiin, jonka mukaan ihmiset Lemurialla olivat jättiläisiä. ”Olisiko kuvapatsaita tehty yli kahdenkymmenmetrinkin korkuisiksi, jolleivat niin olisi ollut?” hän toteaa, ja kehottaa huomioimaan myös vastaavia muistomerkkejä, todisteita jättiläiskansoista maapallon muilta alueilta. Jättiläisistä puhutaan myös Mooseksen kirjassa Raamatussa, perimätiedoissa ja kaikkien kansojen saduissa ja tarinoissa. Kuvitteellisuuden altakin heijastuu muisto, syvältä itsestämme. Ehkä siitä ole edes niin kauan.. Salaisen Opin mukaan jättiläisten jälkeläisiä on elänyt myös neljännessä juurirodussa.

Kirjoituksissaan Ervast jatkaa, että vaikka kolmannen juurirodun ihminen oli ruumiillisesti vahva ja elinvoimainen olento, hän oli sittenkin vain eläin, sillä sielua ei vielä ollut. ”Kaikki-hengen säde, jumalallinen monadi vasta harhaili majassaan….” Silloin korkeimmasta jumalasta lähti uusi luomiskäsky, laupeuden ts. avunannon ja rakkauden Lain mukaan. Ja sanoillaan, esitelmästään: ”Lemurian mantereella tapahtui ns. järjenpoikain (manasaputrain) ruumistus. Me nykyiset ihmisminät tulimme taivaista päin elähyttämään niitä ihmismuotoja, joita meitä varten oli luotu.” Sekä kirjastaan: ”He olivat osittain ihmisiä, joissa järki oli korkeimmilleen kehittynyt, ja jotka siksi näkivät totuuden selvin silmin, osaksi olivat he ”jumalia” eli ylempiä olentoja, jotka toisesta kiertotähdestä olivat tulleet maan päälle opettamaan ihmiskuntaa ja ilmoittamaan sille sen voimain ja kykyjen oikean käytön.” Näin maailmanjärki, jonka juuri on Jumalassa, oli alkanut tulvia tähteemme.

Manasaputrista tuotakoon tässä vielä esiin, P.E:n kirjoitusten kohtia poimien ja yhdistellen, että nämä ”minät”, yksilöllisyydet, älyt, kuolemattomat olennot olivat kehittyneet korkealle muissa maailmoissa, mutta totellen alati eteenpäin käskevää jumalallista lakia koettivat päästä tietoisemmiksi yhtymällä kehittyneempään aineeseen. Se edellytti maainhimmillisten kokemusten läpikäymistä, jonka vuoksi viisaudenpojat toisesta kiertotähdestä syntyivät opastajiksemme ja opettajiksemme kolmannen rodun jättiläisiin. Kysymys oli suuresta uhrauksesta, sillä ylempi astui alempaan. Järjen valo ei kuitenkaan valaissut kaikkia yhtä aikaa, sillä Manasaputrat ruumistuivat hitaasti, vielä neljännenkin juurirodun aikana. Ja koska ominaisuuksien moninaisuus on luonnon ja aineen aate jakautuivat kolmannen rodun jumalihmisetkin eri ala- ja heimorotuihin, joilla oli kaikilla oma leimansa.

Näin ollen ihmiset, tultuaan järjellisiksi olennoiksi, olivat alusta saakka henkisesti ja ymmärryksen puolesta erilaisia. Jotkut olivat vielä vapaita sukuvietistä ja siitä johtuen alttiita ”valolle”, heihin ruumistuivat kehittyneimmät viisauden pojat. Toiset jo miehiksi ja naisiksi jo täysin kehittyneitä, ”veri pursuen elämänhalua”, ja oli myös niitä, jotka elivät himojensa pyörteissä, tehden tiedottomasti syntiä luontoa vastaan. Niinpä nykyisten apinain esi-isät polveutuivat juuri heistä. Näin Salaisen Opin tiedonanto ratkaisee puuttuvan renkaan ongelman.

Salaista oppia käsittelevässä kirjassaan Ervast valaisee myös sitä, kuinka Manasaputrat saattoivat lähettää ihmisaivoihin vain säteen omaa elämäänsä, niin että se ilmeni ihmisissä mm. versovana itsetajuntana, muistina ja tahdon voimana. Sekä järjen sisäisenä määräämiskykynä, joka kohotti ihmisiä vastuuttomuudestaan, orjallisesta himojensa seuraamisesta vähitellen vastuunalaisemmaksi olennoiksi. Ajan oloon kolmas juurirotu saikin panna alulle ensimmäisen kulttuurin, oppia rakentamaan kaupunkeja, tekemään kuvapatsaita ym. Ymmärryksen rikastumisesta alkoi vähitellen kehittyä myös uskonto ja kieli. Mutta toiselta puolen ihminen huomasi olevansa aistillinen olento, jossa ennen aavistamattomia himoja heräsi tai oli heräämässä. Ja vaikka hän tähystäessään sisään päin, näki jumalaisen alkuperänsä, oli järki vielä heikko oikein arvostellakseen ja vapauttaakseen hänet orjamaisesta aistiensa seuraamisesta.

Mutta aineeseen astunnan piti kestää, kunnes kehityksen keskikohta oli saavutettu, joka luonnollisesti tapahtui keskellä neljättä rotua, kun aleneva kaari oli kuljettu ja nousu henkistä kaarta myöten saattoi alkaa. Neljännen rodun historia on sen tähden kolmannen yhteydessä, josta se on välitön jatko, P.E tähdentää.

Oli aika kolmannenkin mantereen hävitä ja hajota, tulivuorenpurkauksiin ja mereen vajoamisiin, ja ihmiskunnan muuttaa neljännelle mantereelle, jota nimitetään Atlantikseksi vanhoissa perimätiedoissa. Esitelmässään Ervast kertoo Platonin ja egyptiläisen papin kohtaamisesta, jolloin pappi näytti hänelle tuhansia vuosia vanhoja tauluja, jotka kertoivat ihmiskunnan historiasta. niissä esiintyy 12 000 vuoden takainen tapahtuma, Poseidonin eli Atlantiksen suuren saaren vajoamisen meren syvyyteen vedenpaisumuksen seurauksena. Tämä Platonin tunnettu Atlantis-saari oli kuitenkin vain osa tästä suuresta mantereesta, sen viimeinen jäännös. Platonin tiedonantoa pidettiin satuna sen vuoksi, että maailman uskottiin olevan luodun tuolloin kuusi tuhatta vuotta sitten. Totuudenetsijätutkija ymmärtää kuitenkin tänään, että tuolla perimätiedolla sekä dokumentilla on ihmiskunnan historia ajatellen suuri merkitys. Mikä lienee vallitsevin käsitys tänään Atlantiksen mantereen suhteen, tarua vai totta, vai ehkä molempia. Ervastin aikana Atlantis-tarusta oltiin tieteellisissä piireissä Blavatskyn suurtyön ansiosta kuitenkin vähintään kiinnostuneita.

Esitelmässään Ervast kertoo, että Atlantiksella elimme aluksi jättiläismäisinä, sitten pienentyen nykyiseen kokoon. Aineellisessa kulttuurissa edettiin huimin askelin. Muodostettiin yhteiskuntia, rakennettiin suuria kaupunkeja, viljeltiin taiteita, perehdyttiin astronomiaan, matematiikkaan ja rakennustaiteeseen. Mutta ihmiset alkoivat jakautua luontonsa puolesta kahtia. Toiset seurasivat jumalallisia, viisaita opettajia, toiset semmoisia, jotka houkuttelivat heitä käyttämään kykyjään, järkeään ja voimiaan itsekkäisiin tarkoituksiin. Myös sillä seurauksella, että pyhät viisausopit muuttuivat kansan keskuudessa noituudeksi ja sitten ulkonaiseksi taikauskoksi, epäjumalan palvelukseksi ja sankarien jumaloimiseksi. Se oli hänen mielestään aineellisen sivistyksen ja yhtä pitkälle saatetun henkielämän surkastuksen surullista näytelmää. Ja edelleen hän toteaa, että kysymyksessä oli pahan alku, syy siitä asti vallinneeseen yksilöiden, kansojen ja niiden eri uskontunnustusten, ja ylipäänsä totuuden ja sen ”ulkonaisten pukujen”, uskontojen väliseen riitaan ja eripuraan.

P.E. ottaa myös esiin, että Atlantis-maan yhteydessä puhutaan usein suuresta sodasta valkoisten ja mustien välillä, ja että tuosta sodasta on säilynyt muisto kaikissa kansoissa, myös Kalevalassamme. ”Sota päättyi kyllä valkoisten voittoon, sillä traditiot kertovat, salaisten oppien vahvistamina, että nämä perustivat veljeskunnan, joka sittemmin ei ole koskaan kuollut, ja pysyy nykyisen manvataran loppuun saakka, ollen näkymättöminäkin läsnä, valistaakseen tietämättömiä.”

Atlantiksen materialistisen kulttuuri katosi ”vedenpaisumukseen”, samalla kun suurin osa maata ja eloa katosi merenhyrskyihin. Se tapahtui noin 850 000 vuotta sitten. Ne jotka olivat ajoissa ymmärtäneet tilanteen vakavuuden, ehtivät pelastua aarteineen. Atlantikselta oli muuttanut siirtokunta myös nykyiseen Egyptiin. He rakensivat sinne pyramidit ja sijoittivat siihen viisauskoulun. Tähän tahdon liittää Ervast puhuttelevan huomion kirjansa aiempaa kohtaa: ..”Ja kun kaikki ulkomaailmassa on vain sisällisen elämän ilmausta, ja kaikki geologiset aikakaudet ja luonnonmullistukset tavallaan riippuvat ihmisen vastaavista kehitysvaiheista tai ainakin ovat samanaikuiset niiden kanssa, tapahtui nytkin suuria ulkoisia mullistuksia.”

Niin väistyi neljäskin juurirotu avaten tietä nykyiselle, viidennelle, jonka manner on salaisten oppien mukaan Eurooppa, siihen luettuna Aasia ja Afrikka. Sen syntykoti on Salaisen Opin mukaan siellä, minne oli siirtynyt Atlantiksesta Nooakin arkin retkikunta, Ervast kirjoittaa. Ja jatkaa, että vuosituhansia taaksepäin ulottuvien geologisten ja etnologisten tutkimusten perusteella tiedämme, että Suomen heimo oli neljä tuhatta vuotta sitten kantaheimoina Venäjällä, jota seikkaa ennen vain aavisteltiin. Nykyiset tutkimuksemme kaikilla aloilla selventävät ja osoittavat, että H.P.B:n Salaisessa Opissa ei ole toistettu arkipäivän kaskuja, vaan epäilemättä esitetty historiallisia asioita, hän esitelmänsä päätteeksi sanoo.