.
JOHDANTO
Kertoopa Kalevalamme
opettaapa oppahamme
monen muun tason ohella
juurirodun joudunnasta
ilmoille itämisestä
eritoten neljännestä
viidenteen virittymisestä
Ollessamme neljännessä
joukkona tajunta kulki
yksilöllisyys lymysi
vielä ryhmien rajoilla
Älymme toisin myös kulki
luonnon alemman aloilla
liukumatta loogisuuteen
yltämättä ymmärrykseen
Kuvitelmissa elimme
tuntehilla temmelsimme
lumouksissamme lojuimme
Se on runo Marjatasta
sekä Marjatan pojasta
legendasta lennähtänyt
vertauksellinen tarina
jossa luonnon johtamina
kaipauksen kantamina
uuteen aikaan ajelemme
sivitykseen siirtyilemme
atlantilaisesta rodusta
Niin on Marjatta Marian
äidin toisen kuvajainen
antaen runoon syvyyttä
avaimella kristinuskon
edustain tietoista hyvyyttä
Runo tuo lie syntynytkin
kristillisellä ajalla
eikä kuten kaikki toiset
varhemman laulannan tavalla
Marjattaa kun aattelemme
toimintaansa arvioimme
jälleensyntymäin valossa
Ainona on astellunna
atlantilaisessa talossa
tuolloinkin jo tietoisena
hiukan jo itsestään hereillä
juurirodun kannalta
kuitenkin aikaansa edellä
Kunnes Marjatassa vasta
kantaessaan poikalasta
suoraks selkänsä ojensi
kahdesti karmansa muutti
kolmannen kerrankin kohensi
ottaessaan ohjenuorat
elonsa omakseen todensi
Äläämme kuitenkaan jääkö
luvussa lujassa tässä
varaan pelkkäin persoonien
vaiheisiin elämänkaarten
siltoina sankarit olkoon
joka ihmisen elämään
ilmiöihin ilmavampiin
kaikkeen kasvuun ja elävään
Luonto kun voi herätyttää
monet sielut elähyttää
uutta synnyttäessänsä
muuta virittäessänsä
haavehilla hentoisilla
taikka tunnoilla tosilla
milloin ja missä tahansa
kaikkiin suuntiin katsahtaen
niin hyvässä kuni pahassa
Sanansaattajat tulevat
auttajat alasvaluvat
aina oikeessa ajassa
mielellään maantasalle
ihmiskunnan eetterille
taikka vain risukasalle
raskaaks meitä saattamahan
helmin hedelmöittämähän
ihanteelle ihmisyyden
kasvukohdat kuulostellen
edellisistä edeten
Varsin on tuskaiset vaivat
poltot kovat koettava
uuden rodun syntyessä
uuden laulun löytyessä
vastustuksetkin vakavat
niin kai se on oltavakin
jotta parempi tulisi
etenemään ehdittäisi
entinen evääksi jäisi
2.
MARJATTA KOREANEITI
Marjatta koreaneiti
kuopus kullaisen kotinsa
hyvissä hameissa kulki
kautokengät kantapäissä
ilman lehmää lypsämättä
hevosta herittämättä
Ei kuunnellut kotiväkeä
arjessa elon kulussa
ottautunut osalliseks
taipunut tapain edessä
Mieluiten lapsena leikki
vielä vuodet vanhempana
kiikkusilla keikutteli
varsasena vaaputteli
Kunnes vähän vartuttua
mieltä muuta kartuttua
suostui leivän hankintahan
lampaita paimentamahan
lähimetsäin kankahille
kaunoisille kantomaille
Huokasihe vanhempansa
helpottihe tuntojansa
joko kypsyi joko kasvoi
omapäisestä olento
itsepäisestä inehmo
Viikon viipyi paimennassa
lampahien laskennassa
kun oli pakko palata
madon pahan mataessa
sisiliskon siuottaissa
Ennen tuota tuloansa
paimenesta paluutansa
oli päivä paistanunna
kuitenkin mättäälle mannun
lepotilaan leyhytellen
untenmaille maanitellen
Siihen nukkui noin uinahti
näki unta marjasesta
punaposkipuolukasta
maammonsa metsän mäellä
maan ja ilmojen välillä
Se hälle unessa huusi
virkeän virtensä vikisi
tullos heti poimimahan
omaksesi ottamahan
ennenkuin etana ehtii
sojosarvi silppuaapi
Marjatta matalaneiti
kipaisihe katsomahan
puolukkaa punnitsemahan
aavisti alkua ajoissa
tulevissa tuulosissa
Siitä neuvot laatimahan
vimpaukset virittämähän
miten päästä puolukkaiseen
ylettyä ylähäiseen
Keksi kepakon kiveltä
kartun puisen kalliolta
sillä pyörylän pudotti
kautokengilleen kilautti
Jopa marja maistuvainen
vilahti vipeltämähän
ylemmä Marjatan kehoa
puhtahille polviloille
kaulan kaartuviin kavuten
sitten suuhunsa sujahti
vatsan kaaren kasvatiksi
Niin päättyi tytön unelma
piikaisesta pyhyydestä
neitsyyden neliterästä
Mitäpä auttoi poloista
vaikka kuinka selitteli
emolleen uskoa omaansa
tuohon raskaaksi tuloonsa
Haukkui äiti häpeäksi
isä porton puoliskoksi
ovensuuta osoitteli
louhikoille lähetteli
3.
MARJATTA JA MARJATAN POIKA
Vaan liikkuivat nyt jo voimalla
Marjatan sielun sisällä
heränneet pyhät tunteensa äitinä
Huudahtipa heleästi
ilmaisipa selkeästi
vaikkakin surun seasta
vanhemmilleen vakaville
oman arvonsa avaran
sekä tehtävän tulevan
miehen suuren saadessansa
pojan ponnistettuansa
josta valtias tulevi
tiedot taidot tarjoaapi
Väinämöisenkin opiksi
Marjatta matala neiti
pyhä piika pikkarainen
taapersi kytömäelle
kaiken joukon jättämänä
Luojansa tuen varassa
huonehesen hongikkohon
tallihin Tapionmäelle
varsan lämmön läheisyyteen
poiuttansa saattamahan
lastansa latoamahan
Teki pienen poikasensa
lapsen kauniin latvasensa
kaikin hoiteli hyvällä
hellällä sydänsylillä
Kutsui milloin kukkaseksi
milloin kultaomenaksi
vähät siitä hän välitti
muut kun ventovierahaksi
taikka joutavaks jokuseks
Eipä ollut rahtuakaan
ylpeyttä sitä jälellä
jota tunsi ajoin kaikin
pitäissään piikaista pyhyyttä
Kaikk on kädess kaikkivallan
sekin kun poikanen äkisti
kesken hiusten huolimisen
polveltaan poies katosi
Etsi lasta kaikkialta
jauhinkiveinkin seasta
kysyi kuulta tähtösiltä
vaan eivät olleet velassa
anojata auttamahan
onnetonta opastamahan
kylmissänsä tuikkiessaan
väsyneinä valvoessaan
Suureni Marjatan murhe
laajeni tuska emosen
kunnes Päivyt kertoilihe
päästeli pitkin pihoja
suohon pojan vajoneeksi
kainaloiltaan kaivautuneeksi
Voi sitä emon iloa
juhlaa julkijumalista
pojan suosta saatuansa
kotiin kuljetettuansa
siitä lasta ristimähän
nimeltä nimeämähän
4.
MARJATAN POIKA JA VÄINÄMÖINEN
Pyydettiin ukko luvuille
Virokangas veisungeille
Vaan ei voinutkaan nimetä
ristijänä ripsautella
puolikuista poikuota
jonkun ensin tutkimatta
laatuaan lajittamatta
Tutkijaksi Väinämöinen
tietäjä iänikuinen
Ajatuksin asteleepi
vakavana katseleepi
poikoa emon sylissä
emoa sitten enemmän
tietoa hältä tahtoin
lapsen tämän laitannasta
pojan polveutumisesta
Kuultuaan koko tarinan
punaisesta puolukasta
marjasta Marjatan sisällä
oli hiljakseen hitusen
pitkän tovin tuumaeli
Ilmassa odotus outo
toivottomuus tosi totinen
Veti henkeä vähäsen
ulos huokun paastäellen
siitä ryhtyi lausumahan
synkein sanoin sanelemahan
Kun oli marjasta siinnyt
suonkin melkein jo imemä
mättähälle vietäköhön
puulla päähän lyötäköhön
taikka suolle suotakohon
hautoihin halottakohon
Lakkas metsä huojumasta
mykkäs linnut laulamasta
muutama mustaksi muuttui
Marjatta maantasaan madaltui
Silloin lapsi laukomahan
puolikuinen päästämähän
sanat selkeinä solisi
ohdakkeetkin oikoeli
Väärin veistät Väinämöinen
väärin lasketat lakia
virheemmät omat vikasi
tuhmemmat omat tekosi
eikä silti suolle viety
eikä puulla päähän lyöty
Laitoit lapsen Louhelaan
Ilmarin Pohjolan perille
kun et itse tohtinunna
viitsinnä vihoja ottaa
Muistapas Ainoa aholla
alle aaltoin ajettunna
kun et häntä kuunnellunna
oikeesti oivaltanunna
Kirkastui tietäjän katse
taakka harteilta putosi
kyynelpolku poskellansa
hiljaa mielessään totesi
viattoman voittaneeksi
puolikuisen pärjänneeksi
ahtaiden ehtojen edessä
heittämissään haastehissa
muille myönsi myöntyneensä
tilanteeseen tyytyneensä
Silloin Ukko Virokangas
kastoa kapsahutti
ristiä ripsahutti
lailliseksi Marjatan lapsen
kuninkaaksi kunnahien
valtiaaksi Karjalankin
Kääntyi vanha Väinämöinen
virttynyt jo varreltansa
hopeoinen hiuksiltansa
ympäri yhen vain kerran
kuin ois suurin suuttununna
taikka hiljaisna hävennyt
vaan ei ollut kumpaisnaka
Vapaaksi itsensä tunsi
Luojalleen kiitoksen kohisti
Vielä keskitti kehonsa
sanoilla sivahevilla
vaskisen veneen valutti
purren puhtaan päästeheli
vesille veneensä laski
istui penkille perähän
siitä laululle lovesi
sanain siiville selähti
takaisin lupasi tulla
tuttujansa tukemahan
omia opastamahan
heti kutsun kuultuansa
päiväin muutamain perästä
taikka aikojen alussa
uuen kierron koittaessa
(Pirjo Rossi: Katson kauemmas tänään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti