Pekka Ervast: SUOMEN ITSENÄISYYS JA KOHTALON KÄSI, esitelmä 11.12.1927

 Oli hiljakkoin vietetty Suomen itsenäistymisen kymmenvuotisjuhlaa. Ervast toteaa Svinhuvudin juhlapuheessaan tuoneen esiin, ettei kansojen elämässä tapahdu mitään umpimähkään, vaan siinä vaikuttaa syyn ja seurauksen laki. Sen vaikutus näkyy P.E.:n mielestä vielä selvemmin kansojen kuin yksilöiden elämässä, koska kansojen elämää voi seurata pitkiä aikoja historiallisesti, kun taas yksilön elämä on ainoastaan lehti hänen elämänsä kirjasta. Kuitenkin kansojen elämää ymmärtää vain jos katsellaan niitä yksilön kannalta, t. s. jos ymmärretään kansa yksilöksi, sillä kansasta ei voi puhua, ellei kansa ole kokonaisuus.

Hän jatkaa ihmisyksilön ja kansayksilön itsenäisyydestä tähän tapaan: Itsenäisyyteen kuuluu ruumiillinen, sielullinen ja henkinen taso ja puoli. Ihminen on henki, sielu ja ruumis. Ruumiillinen itsenäisyys olemiseen ja elämiseen nähden ilmenee siinä, ihminen tuntee itsensä orjaksi, epävapaaksi, jollei hän ole taloudellisesti itsenäinen ts. tule omin voimin, omalla työllään toimeen. Sielullisen itsenäisyys ei ole yhtä helposti ratkaistu. Hän on tässä tai aiemmin eläneenä totuutta etsien ja ajatellen, myös ulkoisia vastuksia sisässään voittaen, rakentanut itselleen oman sisäisen huoneen ja temppelin, oman personallisuuden. Henkinen itsenäisyys nousee siitä, että henki on kotoisin Jumalasta. - On henkisesti itsenäisiä ihmisiä, ja he kaikki todistavat, että ihminen on jumalsyntyinen olento, että ihminen hengessään voi tulla tietoiseksi Kristuksesta. - Tie on kaita ja pitkä.

Tiivistyksenä jatkuen: Kun ihmisyksilöä ajatellen kohtalon käsi näissä asioissa viittaa menneisyyteen, niin kansan elämä ei ole katsottavissa ainoastaan menneisyyteen ulottuvaksi, historiallisesti tutkittavaksi, vaan myös tulevaisuuden kannalta ja tulevaisuuteen ulottuvaksi tutkittavaksi. Suomen kansa on menneisyydessä vähitellen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Sen historiassa on paljon työtä ja vaivaa, ei ainoastaan työtä kuokalla ja auralla, vaan myös taistelua miekalla fyysisesti itsenäisyyttä etsiessään. ”On olemassa toinen tapa, mutta miksi puhuisimme tavasta, jota emme ole historiassa nähneet. Historia vain vastaa meille, että kaikki kansat pyrkiessään itsenäisyyteen, ovat saaneet vuodattaa verta.” - Sielullinen itsenäisyys kansojen elämässä alkaa näyttäytyä siten, että jokin kansa alkaa tuntea: tämä on meidän maamme, tässä maassa meidän täytyy saada asua rauhassa.

Kansan kokonaisuus ja sen yksityisluonne nousee Ervastin mukaan luonnosta ja olosuhteista sekä sisäisestä ilmakehästä, ajatuskehästä ja tunnemaailmasta, joka syntyy maan ja kansan ympäri. Jokaisen maan ja kansan yllä on aura, joka sisältää kansan sielulliset mahdollisuudet, sen elämän. Synnyttyään kansaan ihmiset mukautuvat ja ottavat osaa sen yhteiseen auraan. Myös kuolemanjälkeisen elämänsä he tulevat tuon kansan aurassa viettämään, tehden työtä sen puolesta. Niin he siirtyessään kuolemanjälkeiseen elämään tuntevat voimakkaasti olevansa veljiä, sillä heidän takanaan on kaikkien niiden vainajien voima, jotka ovat taivaissa, ja vielä paljon muutakin. Se merkitsee omantunnon, sisäisen yhteenkuuluvaisuuden ja yhtenäisyyden tunteen lisääntymistä kansassa myös kuolemanjälkeisen elämän kautta. ”Jokainen hyvä ihminen, joka mennyt taivaaseen on kuin elävien omatunto.”

Kansan sielullisen itsenäistymisen, siitä johtuvan ajatusten ja tapojen puhdistumisen, hienostumisen tuloksena kansan aura alkaa loistaa. Ja kuta enemmän se valoa levittää, sitä enemmän kehittyneempiä ihmissieluja vetäytyy tuon kansan auraan; osaksi tietämättään, osaksi kohtalon käskystä ja osaksi halustaan palvella ja auttaa, Ervast opastaa. Hän nostaa esiin edellisellä vuosisadalla eläneitä ihmisiä, jotka veivät kansan sielullista sivistystä, kulttuuria ja itsenäisyyttä eteen päin. Sekä hetken, jolloin tultiin poliittisesti itsenäiseksi. Itsenäiseksi tullut kansa on hänen mielestään kuin personallisuus - saavuttanut sen, minkä jokainen ihminen syntyessään. Monet sielulliset arvot, Kalevala ja muut vanhat runot, runomme, sydämen syvyydestä lähtenyt taide, kertovat ja osoittavat, että olemme koko lailla kehittynyt personallisuus.

Tullaan kolmanteen, kansan henkiseen itsenäisyyteen. Poiminnoin edeten: Lähtökohtaisesti jokaisen yksilön, myös kansan kohtalo on persoonallisuutena kuolla. Ihmisyksilöllä on se pelastumisen mahdollisuus, että hän henkisesti itsenäistyy Kristuksessa, että Jumala ottaa asuntonsa häneen, että hänestä tulee iankaikkinen olento. Mutta onko kansalla mitään mahdollisuutta ikuiseen elämään? P.E. :n mielestä on, analogian lain mukaan. Kansatkin voivat saavuttaa ikuisen elämän, vaikkakaan sitä ei olla vielä nähty. Ikuinen elämä on sitä, että tuommoinen kansa loistaisi valona koko ihmiskunnan edessä. Olisiko Suomen kansan mahdollista saavuttaa henkinen itsenäisyys, jo olemassa olevan fyysisen ja sielullisen itsenäisyyden lisäksi?”

Monikaan ei ole mielestään suomalainen vain sillä, että kuuluu Suomen kansaan, Ervast selvittää. Koetaan ja halutaan tehdä jotain Suomen kansan puolesta. Silloin ei voi enää katsella vain historiaa, vaan on katsottava eteenpäin olematonta tulevaisuutta: mihin päin työ on suunnattava.

Ervast valaisee, että jokaisen sielullisesti itsenäisen kansan takana, sen aurassa, on edesmenneiden lisäksi henkimaailma, enkelijoukko, joka kuuluu kansaan. Eikä luonto ole kuollut, vaan asunto kaikenlaisille monille olennoille. Kaikki on täynnä elämää. Kuta lähempänä luontoa kansa on, sitä elävämmin se tuntee luonnossa tätä elämää. Suomen kansalla on myös suojelusenkelinsä, jota nimitetään Väinämöiseksi. Väinämöinen on itsetietoisesti Kristuksen palvelija, ei aivan yksin, vaan eräiden toisten kansojen suojelusenkelien kanssa. Hän tahtoisi, että hänen kansansa heräisi kulkemaan Jeesuksen jälkiä.

Ervast pitää merkittävänä sitä, kuinka Suomen kansan runoilijat, taiteilijat, säveltäjät ja muut pyrkivät hänen aikanaan tuomaan esille jotain suomalaista. Mutta hän näkee, että tulevina vuosina, vuosikymmeninä ja vuosisatoina yhä enemmän syvenee tuo pyrkimys tuoda esille mitä Suomen kansan hengessä piilee. Myös niin, että tämä henki saa yhä enemmän alaa myös poliittisessa suhteessa. Se tapahtuu sen myötä kun rakentuu tajunnan, ymmärryksen ja tiedon yhteys kansan suojelushengen ja hänen auransa kanssa. Sellaisen mysteeriokoulun siemen eli alkutyyppi oli Ervastin mukaan jo olemassa.

Tajuntaa herättelevät, silloista ja tätä aikaa vasten nähtyinä ja kuultuina, ovat esitelmän lopulla myös Ervastin sanat:

”Ja tahtoisin lisätä, mutta en sano sitä ehdottomana ehtona tällä hetkellä: meidän kansamme tehtävänä tulee olemaan riisuutua täydellisesti aseista. Tämä tuntuu tietysti hullulta tällä hetkellä ihmisistä: meillä on Venäjä tuolla, se hyökkää heti meidän kimppuumme. Mutta minä sanon: niin ei tule tapahtumaan, vaan jos Suomen kansa uskaltaa sen tehdä, ja vaikka Europan Yhdysvaltojen nimissä, silloin ei kukaan uskalla koskea siihen, on aivan kuin kansa silloin olisi uskaltanut julistautua pyhäksi ja koskemattomaksi. Tätä ei ymmärretä vielä tänä päivänä, mutta kuitenkin se on oleva niin. ”

Lähinnä poiminnoin laaditun tarkastelun sisältö rajautuu vajaaseen kolmasosaan alkuperäisestä, joten ulkopuolelle jää mm. historiallista kuvausta ja pohdintaa. Toisaalta luonteenomaiseen tapaansa tämäkin esitelmä oli luku- ja syventymiskokemus, joka vielä hyvän aikaa jatkuu.

Pekka Ervast: UUTTA AIKAA KOHTI, Esitelmä Uudenvuodenpäivänä 1.1.1923

 Ervast kertoo, että Vishnu Puraanassa, vanhassa intialaisessa kirjassa , on ennustus tulevasta ajasta - ei meidän päiviimme verraten tulevasta, mutta siihen verraten, jolloin se kirjoitettiin. Hindulaisten omien tietojen mukaan tuo ennustus on ainakin 5000 vuoden takaa. Tuolloin elettiin Dvaapara Jugaa, kaikkiaan hyväksi tiedettyä aikaa. Ajanjaksoa, jota ennustus koskee sanotaan Kali Jugaksi, rauta-ajaksi tai mustaksi aikakaudeksi, ja sen ajatellaan jatkuneen 1800-luvun loppupuolelle saakka. Sen sisällöstä P.E. toteaa tähän tapaan: Omaisuus määrää ihmisarvon, ja rikkaus ainoa antaumuksen herättäjä. Petollisuus ja epärehellisyys on ainoa keino voittoon riita-asioissa sekä toimeentuloon ja menestymiseen. Ulkonaiset ominaisuudet hallitsevat ja erottelevat ihmisiä eri elämän alueilla. Oppineisuuden, viisauden tilalle asettuu röyhkeys ja uhkailu. Tuhlaavaisuus on hurskautta ja hienot vaatteet määräävät arvon. Rikasta pidetään puhtaana. Vahvin hallitsee.

Vaikka nuo arvot P.E.:n mielestä olivat yhä vallalla yhteiskunnallisissa oloissa ja sivistyksessä, niin kristikunnan profeettojen, raamatun tutkijain, erilaisten liikkeiden ja lahkojen mukaan oli käsillä tuon maailmankauden loppu, ja alkamassa uusi, valoisampi aika.

Ennustuksia oli monenlaisia, ja toisiaan lähellä olevia vuosilukujakin nostettu esiin. Ne olivat kuitenkin Ervastin mielestä epätarkkoja ja tavallaan vähemmän tärkeitä, mutta kylläkin heijastuksia asioista, jotka ovat tapahtuneet ennemmin näkymättömissä maailmoissa. Ennustamista on olemassa, hän sanoo. Tämä näkeminen tapahtuu menneisyyden ja tulevaisuuden iankaikkisuudessa. Se merkitsee, että edeltäkäsin voidaan nähdä semmoista, joka jo edeltäkäsin jossain ennen on ollut olemassa. ”Jos ei 5000 vuotta sitten, maailman olotilan ollessa toisenlainen kuin nykyään täällä Euroopassa, jossain vanhemmassa maailmassa olisi oltu samalla tasolla, niin mahdotontahan olisi nyt niin monen tuhannen vuoden päästä ennustaa mitään.” Hindulaisten laskun mukaan Kali Jugan 5000 ensimmäisen vuoden oli ennustettu päättyvän tammikuussa 1898.

Oliko siis jotain uutta odotettavissa, suuria elämänmuutoksia, mullistavia maailmantapahtumia? Ervast kysyy ja vastaa, ettei pitänyt ensijaisesti ajatella sellaista. Ensimmäinen asia oli ymmärtää, ettei uusi aika ole enää odotettavissa, vaan että se on jo tullut.

P.E. opastaa, että aikojen alkamiset ja olojen syntymiset perustuvat syklisyyden eli ajanjakson lakiin. Kaikki kehitys käy kehässä, kuten spiraalissa. Päivä, yö, vuodenajat, syntyminen, kasvu, kuolema ja uusi syntymä. Myös kansat syntyvät, elävät ja kuolevat. Kansat muodostavat heimon tai rodun. Pienemmät rodut suuremman rodun. Koko ihmiskunta elää kehässä, monessa pienessä kehässä ja kaikissa suuremmissa.

Esitelmässä Ervast avaa asioita myös havainnollisin kuvin ja vertauksin. Tässä kolmasosan mittaisessa tarkastelussa niihin vain viitataan. Kiintoisana ja osin muihinkin vertauksiinsa liittyvänä kuitenkin nyt esille ”jumalan, aurinkokuntamme logoksen ajatteleminen aurinkona sekä valkoisen valon logosenkelinä, jonka rakkaus syleilee koko aurinkokuntaa” . Ympärillä kiertää seitsemän korkeaa eriväristä pääenkeliä, joiden tehtävänä on valaista ja inspiroida ihmiskuntaa, antaen sille niitä voimia, joita se tarvitsee. Ja niiden ympärillä lukuisia enkelijoukkoja, joiden suhde pääenkeleihin on siten, että ne edustavat jonkun alemman joukon eri väriä. Nämä enkelit valaisevat eri tavoin ihmiskuntaa, ihmiskunnan ottaessa erilaisia vaikutuksia vastaan sisästä päin.

Palaten vielä aikansa ennustuksiin - niiden yhteydessä puhuttiin usein myös jumalallisesta suunnitelmasta. Ervast myöntää - Jumalalla on suunnitelma: se on täydellinen ihminen, Jumalan poika, sellainen kuin ihminen sisimmässään on. Ja kehityksen tarkoitus on saattaa tuo täydellisyys tietoiseksi niin, että ihmisen olemassaolo voi sitä kuvastaa, missä olosuhteissa tahansa. Vapaasti yhdestä vertauksestaan: Jos Jumala on arkkitehtina ”ihanan kirkon”, täydellisen ihmisen suunnitelmassa niin kaikenlaiset olennot ja voimat, ja korkeimpina apuina enkelijoukot hänen ympärillään omien tehtäviensä kautta luovat ja tekevät hänen suunnitelmansa eläväksi ja todelliseksi. Ja toisesta kohtaa, tähän liittyen: Jos jumalallinen suunnitelma sellaisenaan valaisisi vielä kehittymätöntä ihmiskuntaa niin ei ihmiskunta kykenisi mihinkään muuhun. Suunnitelman saapuminen enkelijärjestöjen läpi tekee kehityksen mahdolliseksi. - Se on asteittaisuuden laki.

Tullaan juurirotuihin, joita on seitsemän, ja enkelijärjestöjen vaikutuksiin niissä. Ensimmäinen saa valonsa ensimmäiseltä pääenkeliltä. Kun seuraava enkeli kääntyy niin paljon, että seuraava väri valaisee ihmiskuntaa, niin tulee seuraava juurirotu. Sitten alkaa kolmas väri jne. Ei ihmiskunta heti saa kaikkia sen rodun ominaisuuksia, vaan juuriroduilla on alarotuja, vastaten alempain enkeleiden järjestöjä. Myös ne valaisevat eri väreillä kunkin suuremman järjestön ihmiskuntaa. P.E. myös toteaa, että vaikka juurirotujen kehitys tapahtuu vain vähitellen se tapahtuu säännöllisesti ja matemaattisen tarkasti. – ”Tältä pohjalta tulee ymmärrettäväksi myös se, kuinka voidaan profetoida.”

Opetuksensa jatkuu, tässä pääkohdin edeten: Koska enkelijärjestöt ovat näkymättömässä maailmassa aikakausien vaihtelut tapahtuvat siellä ensin. Muutokset koskevat ihmisiä aluksi sielullisina olentoina, ja näkyvät vasta viimeiseksi fyysisessä maailmassa. Sitä mukaa kun ihmiset kehittyvät kehittyy ihmiskunta. Aletaan myös tuntea muutokset ja ottaa niitä vastaan. Uusi alarotu syntyy näkymättömässä maailmassa kun uusi alajärjestö, enkelijärjestö kohtaa vaikutuksillaan ihmiskuntaa. Toiset saavat silloin ajatuksia, tunteita ja salaista vaikutusta enemmän kuin toiset. He tuntevat sielussaan tulevansa seuraavaan alaluokkaan ja alarotuun. Ja kykenevät fyysisestikin alkamaan sitä.

Tuollainen muutos oli Ervastin mukaan tapahtunut tässä viidennessä juurirodussa, sen viidennessä alarodussa, silloisesta ajankohdasta katsoen joitain vuosikymmeniä sitten. Hän sanoo: ”Uusi alarotu on syntynyt näkymättömässä maailmassa, ja ihmiskunta on alkanut valmistaa tilaa kuudennen alarodun syntymiselle fyysisessä maailmassa. ” Ja kertoo sen näkyvän myös siinä, että on alettu tuntea levottomuutta ja tyytymättömyyttä, huomattu, että tämä sivistys on huono. Samalla kun otetaan vastaan ja assimiloidaan sieluunsa sitä uutta, joka on näkymättömyydessä tapahtunut. Näin valmistaudutaan löytämään kuudetta sivistystä. ” Ja vielä hän lisää, että monet kymmenet tuhannet sielut ihmiskunnassa tuntevat, että ne eivät kuulu tähän viidenteen vanhaan sivistykseen.

Poimitusti, seuraten P.E.:n pohdintaa: Tunne vaihtumisesta, uuden ajan lähestymisestä ohjaa ihmisiä linjaamaan odotuksensa myös erilaiset ennustukset huomioiden. Toiset ovat sitä mieltä, että onnellisempi aika on tulossa, kun taas toiset, että nyt juuri tuleekin suuria vaikeuksia; sotia, tauteja, kurjuuksia.. Ja jos esimerkiksi sota on edeltä käsin nähty uskotaan, että se on Jumalan tahto. Joudutaan tuskaan, jossa halutaan ikään kuin ajaa itsestään ulos jotakin. Ja vaikka ihmiskunnan aura uuden ajan koitteessa tuleekin uutta valoa täyteen, niin siihen tunkeutuu myös paljon pelkoja, ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Ja vaikka todelliset näkijät, varoittajat, yrittävät selittää ihmiskunnalle, minkälaista aikaa kohti todellisuudessa mennään niin heidän ääntään kuullaan harvemmin eikä välitetä ottaa kiinni siitä sanomasta, joka uutta aikaa ennustaa. Niin Ervastinkin aikaan synkät ainekset kerääntyivät astraalitasoille pyrkien sieltä fyysiseen maailmaan, ja ennustukset pääsivät toteutumaan.

Ervast tähdentää, että valo kuitenkin on voittanut ja fyysisessäkin maailmassa alkanut uusi aika silloin kun madame Blavatsky pani alkuun teosofisen liikkeen. Silloin kirkastui se tunnuslause, joka kuvaa kuudetta sivistystä: veljeys. Se on myös maailman ”tuomio”, sen tähden, että se valo, joka nyt paistaa tuon uuden enkelijärjestön läpi, on veljesrakkaus. Teosofia on oleva ihmisten yleisen veljeyden ydin.

Vielä Ervast luonnehtii, että uusi aika, joka kulkee rakkauden merkeissä, on naisellinen aika. Enää ei saa vallita miehellinen alempi järki, joka laskelmoi mitä minä voitan tällä. Olipa mies tai nainen, muututaan sillä tavoin tavoin ihmisinä, että sallitaan veljeyden ja rakkauden ja kaikkien naisellisten tunteiden ja näkökohtien vaikuttaa elämässämme.

0