Kesäkurssivastaus/Ihmisyyden Tunnustajien kesäkurssit 2021

 Kiitos jälleen monista sivuun tutustumisista ja tykkäyksistä!

Tämän kertainen kirjoitus poikkeaa aiemmista, vaikka Ervastin opetukset ovatkin mukana ja läsnä. Ihmisyyden tunnustajien kesäkursseilla vastataan aina etukäteen annettuun kysymykseen, joka nostetaan esiin opetusten pohjalta. Yksilölliset vastaukset ovat eläviä syvällisyydessään ja käytännönläheisyydessään, ja löytyvät sitten koottuina painetuista kirjoista. Liitän tähän nyt oman vastaukseni, sisällön vaihteluksi, ja koska kysymys vetosi tutkivaan mieleeni, ja koska kerran on tämä sivu olemassa.

Kysymys:

"Voimme lukea P. E:ltä, että astraaliruumis ei ole voitettavissa ylimalkaisella harrastelulla, vaan sille pitää päättävästi puhua. Se tottelee ihmisen ääntä." (JRH: Kys. ja vast XIII no 10). Mitä ymmärrät astraaliruumiin voittamisella ja miksi se on tarpeen?

Tämän vuotinen kesäkurssivastaukseni saattaa jäädä hiukan teoreettiseksi, ei ollut helppoa tavoittaa etenkään ulos päin ilmaisten astraaliruumista ja sen voittamisen teemaa. Tosin kysymyksen rakennekin oli haasteellinen, antaen monitahoisuudessaan aihetta vaikkapa useampaankin pohdintaan. Astraalikehosta kuten muistakin ihmisen näkymättömistä olemuspuolista ja käyttöväleistä on paljon tietoa teosofisessa kirjallisuudessa, ja kun muutamiin lähteisiin syventyi, huomasi välillä niihin uppoavansa. Palkitsevaa oli myös se, että lukemisen myötä omatkin kokemukset saivat vahvistusta.

Harvoinhan tulee tavallisessa arjessaan mieleen olevansa useiden, toisistaan riippuvaisten kehojen sisällä ja ympäröimänä. Ehkä enemmän ajattelee niin, että ihminen on tämän näkyvän maailman ja fyysisen kehon lisäksi olemassa sielullisena olentona myös toisessa, näkymättömässä maailmassa. Mutta uskon, että tavalla tai toisella ihminen on samalla myös näkymättömistä kehoistaan tietoinen.

Pekka Ervast tuo nuo kehot eli minän käyttövälineet esiin selkeästi, lähtien fyysisestä edeten sisempien tasojen suuntaan. Kurssikysymys innosti kertaamaan: fyysinen ruumis, eetteriruumis, astraaliruumis, mentaaliruumis, syyruumis. Sekä fyysis-eetterinen ruumis ja astraalismentaalinen ruumis, kuvattavan asian laadun ja asiayhteyden mukaan. Kuin myös kyseisten voimien asteet sekä ylemmät ja alemmat puolet. Kiinnostavaa oli myös saada selvennystä, miten nuo kehot muodostavat kokonaisuuden ja millainen on kehojen suhde toisiinsa. Ja kuinka juuri nuo viimeksi mainitut seikat, kehojen kokonaisuus ja niiden suhde toisiinsa ovat teosofisen tietouden mukaan keskeisessä asemassa astraaliruumiin voittamisesta. Ervast sanoo, tiivistetysti tähän tapaan: Ihmisen minän koti on ns. korkeammalla mentaali- eli ajatus- ja älytasolla, ja sitä kutsutaan korkeammaksi minäksi. Henkisen elämän kolme eri puolta: tahto, tieto ja tunto ovat korkeammassa minässä. Mutta nämä kolme ovat laskeutuneet myös aineelliseen maailmaan, ensin korkeammalta mentaalitasolta alemmalle ajatustasolle, sitten astraalitasolle ja sitten fyysiselle tasolle muodostaen ihmisen persoonallisuuden. Sen tähden fyysinen taso on toiminnan taso, astraalitaso on tunnon eli tunteen taso ja alempi mentaalitaso on ajatuksen taso. Koska ihminen elää samanaikaisesti kaikilla kolmella tasoilla, ovat nuo tasot ihmisen sielun elämässä yhtä aikaa. Jokainen sielullinen toiminta on toimintaa kaikissa kehoissa, käyttövälineissä, joissa kaikki tasot ovat samanaikaisesti läsnä. Lopulta kaikki ihmisen ruumiit ovat auttavassa suhteessa toisiinsa. Fyysistä, astraalista ja mentaalista kehoa sanotaan myös ihmisen perusominaisuuksiksi.

Lukijamietiskelijänä koki hiljaisia ymmärryksen avautumisen hetkiä. Astraaliruumis ei ole erillinen ihmisen muista olemuspuolista, vaan elävässä suhteessa toisiin tietoisuuden tasoihin. Ja kun jotain tunnen on siinä aina mukana myös jokin ajatus, ja myös jonkin verran tahtoa, jolloin tahdon ja ajatuksen on mahdollista muovata tunteita. Kesäkurssikysymyskin mielessä elävöityi, se kun Ervast sanoo: astraaliruumiille pitää päättävästi puhua koska se tottelee ihmisen ääntä. Hän tuo siinä esiin ajatuksen ja tahdon merkitystä tunnekehon voittamisessa.

Mutta millainen on astraaliruumis eli tunnekeho, tuo, joka on syytä voittaa? Mitkä ovat tunnekehon ”viat tai synnit”? Tai niin, että jos tunnekeho pitää voittaa niin tarkoittaneeko se tunteita, jotka ovat pahasta? Millaiset tunteet ovat pahasta?

Ajattelen niin, että ”tutkivalta kannalta” tunteet ovat tunteita, eivät sinänsä hyviä eivätkä pahoja, ja että ne psykologisesti, kokijansa kannalta ovat aina oikein. Ei siis voida sanoa toiselle, että sinun tunteesi sinun kokemanasi ovat vääriä. Mutta kun ottaa mukaan eettismoraalisen puolen tunteet tulevat toiseen, vielä merkityksellisempään valoon. Ajatukset synnyttävät tunteita ja tunteet taas ajatuksia, ja ne taas tuottavat tunteita. Ratkaisevaa on millaiseksi tuo ketju missäkin ja kulloinkin muodostuu. Jos ajatukset ovat rakentavia, kuten toiset huomioivia tai sovittelevia, se merkitsee itsellekin rikasta sisäistä elämää, tyytyväisyyttä, joka ilmenee yhä enemmän rakkaudellisina asenteina ja tekoina. Mutta jos ajatukset ja tunteet pyörivät esimerkiksi pelossa, epävarmuudessa tai vihassa, ei ihmiselle jää voimaa ja tilaa tuohon hyvään.

Blavatsky toteaa jossain, että astraalikeho on seurausten keho, ja seurausten syyt ovat syyruumiissa. Siellä saattaa olla syitä tämän hetken ajatuksiin ja tunteisiin, ei vain tämän elämän ajalta, vaan myös monituisten elämien takaa. Henkiset opettajat eivät kuitenkaan neuvo ihmistä tuijottamaan liikaa menneisyyksiinsä, ei tämän elämän kuin kauempienkaan. Sellainen voi lopulta olla omaa ja toistenkin kasvua lukitsevaa. Varmaa kuitenkin on, että jokaisen ihmisen matkoihin on tarttunut myös onnea ja hyvää.

Opettajat muistuttavat, ettei astraalikehosta tietoiseksi tuleminen edellytä näkyjä, mediumismia tai muita erikoisia aistihavaintoja. Uskon kuitenkin, että tietyn herkkyyden omaavat ihmiset voivat astraalitaso siltanaan tietoisesti seurata henkeä ja olla näin auttavassa suhteessa toisiin ihmisiin. Myös ns. esirukouksessa saattaa olla kysymys samantapaisesta asiasta. Ja ehkä tuosta olemuspuolestaan tietoiseksi tulemista heijastelee myös se kun ihminen tahtoo jättää pelkonsa, luulonsa tai liiallisen epävarmuutensa, alkaa terveellä tavalla luottamaan itseensä ja ottamaan uuden suunnan elämälleen. Ilahduttavana pidän tämän päivän henkisyyskeskusteluissa myös ajatusta sydäntietoisuudesta. Uskon sen merkitsevän myös sitä, että ihmiselle on annettu kyky ja voima luoda uutta todellisuutta.

Astraaliruumiille voi tosiaan puhua, mutta en ole varma pitääkö sitä välttämättä komentaa. Joissain tilanteissa kyllä. Saattoikohan Ervastkaan sitä ihan niin yksikantaan ymmärtää. Itselläni saattaa toimia paremmin neuvottelu. Pyytäminen työtoveriksi, mutta ei oman alemman luonnon, vaan korkeamman minän ohjauksessa. Varmaa lienee, että meitä kaikkialla ja alati ympäröivä astraalimaailma on hyvä harjoituskenttä asioiden ja ilmiöiden erottelukyvyn opettelussa. Mikä kantaa ja on matkalle menevää, mikä taas ei. Missä määrin siinä onnistuu, siinä määrin myös astraalikehoaan voittaa.