Pekka Ervast: H.P.BLAVATSKY JA HÄNEN TEOSOFIANSA Luku 3. Salainen oppi (sivut 48 - 64) Pekka Ervast: SALAINEN OPPI JA MUITA KIRJOITUKSIA

Pekka Ervast: H.P.BLAVATSKY JA HÄNEN TEOSOFIANSA
Luku 3. Salainen oppi (sivut 48 - 64)

Pekka Ervast: SALAINEN OPPI JA MUITA KIRJOITUKSIA

Vuoden 1931 ”Salainen oppi”- esitelmässään Ervast tuo esiin teoksen syntytaustasta, että tuolloin, vuonna 1888 kun kirja ilmestyi, teosofian nimi oli jo tunnettu ympäri sivistyneen maailman, ja Teosofinen seurakin levinnyt kolmeen maanosaan, Amerikkaan, Aasiaan ja Eurooppaan. Ja niin oli Blavatskyn nimikin jo tunnettu, jopa kuuluisakin, mutta ei pelkästään myönteisellä tavalla. Paria vuotta aikaisemmin oli hänet leimattu ”aikamme suurimmaksi uskonnolliseksi petturiksi” Psyykkiseen Seuraan lukeutuvan nuoren maisteri Hodgsonin laatiman ”tutkimusraportin” perusteella. Tätä edelsivät tilanteet ja vaiheet, jolloin H.B Intiassa asuessaan oli tehnyt ns. okkultisia ilmiöitä lähinnä osoittaakseen, että on olemassa muitakin aineen ilmenemismuotoja kuin meille tunnetuimmat , ja että oli olemassa suurempia, kehittyneempiä olentoja kuin mitä tunsimme näkyvässä maailmassa. Ilmiöt vaikuttivat voimakkaasti läsnä oleviin. Mr Sinnet laati myös kirjan näistä asioista ja tapahtumista. Lontoon psyykkinen seura kiinnostui ilmiöistä ja H.P.Blavatskysta, varsinkin kun eversti Olcott oli suostunut kertomaan siellä niistä, ja vaikka H.B:n esityksistä oli kulunut jo vuosia, haluttiin selvittää, mistä oli ollut kysymys. Raportin tekoon oli ryhdytty lopulta kuitenkin siitä syystä, että eräässä Intiassa ilmestyvässä lähetyssaarnaajain lehdessä väitettiin H.P.B:n aikaansaamien ilmiöitten olleen humpuukia, perustuen aikoinaan H.P.B:n palveluksessa olleen rouvan sekä hänen miehensä kertomuksiin ja väittämiin. Se herätti jonkin verran huomiota, joka johti siihen, että Psyykkinen Seura päätti ottaa selvää asioista, tuloksenaan tuo kuuluisa raportti. Teosofeista moni hylkäsi Blavatskyn jo lehtikohun aikaan, ja vielä useampi raportin ilmestyttyä, mutta muutamat vakaumukselliset teosofit, kuten Olcott ja Hartmann ryhtyivät vastatutkimukseen, todistaen kohta kohdalta Hodgsonin raportin epäpäteväksi ja vääräksi. Mutta maailma ei siitä valistunut, koska Blavatskyn nimi oli jo ehditty painaa lokaan.

Taustatekijöistä ja uuden teoksen tuomista jännitteistä Ervast vielä jatkaa, että kun Hunnuton Isis yksitoista vuotta sitten Amerikassa oli otettu innolla vastaan, niin Salaisen Opin ilmestyttyä Lontoossa sen vastaanotto oli kylmä. Jotkut lehdet kirjoittivat kyllä kiittäviä arvosteluja, muut vaikenivat, ja oppinut maailma ei tahtonut tietää kirjasta mitään. Ja koska Blavatsky oli ennakoinutkin näin käyvän, hän kirjoitti kirjansa ensimmäiselle lehdelle: ” Tämä kirja on omistettu kaikille tosi teosofeille; heitä varten se on kirjoitettu”.

Ja tiedetään Blavatskyn myös ilmaisseen, että vaikka teos kulkisi aikansa oppineiden ohi, sitä tultaisiin sen sijaan tutkimaan ja lukemaan paljonkin 1900-luvulla, erityisesti maailman ja ihmisen syntyä koskevia jaksoja, koska ne - tässä omilla sanoillani perustellen - ”avasivat tiedettä ja toisaalta jo osin pohjautuivat siihen” . Kiinnostavasti Ervastilta myös tämä, omasta ajastaan: ” On siksi paljon asioita tullut ilmi, että nyt enää eivät todelliset tiedemiehet, jotka ovat tehneet tutkimuksia ja seuranneet aikaansa, uskalla olla materialisteja, sillä Salainen Oppihan oli kirjoitettu materialismin torjumiseksi”.

Vielä P.E. tarkentaa, että 1900-luvun alkukymmeninä Salainen Oppi lojui teosofien hyllyllä senkin vuoksi, että koettiin tärkeämmäksi lukea jotain teosofian kentältä uudempaa, mutta sitten tapahtui muutos ja tahdottiinkin päästä osallisiksi Salaisen Opin viisaudesta.

Nuorena syntyneessä kirjasessaan ”Salainen oppi ja muita kirjoituksia” sen luvussa Salainen oppi, joka sisällöllisesti koostuu ja painottuu hieman erilailla kuin ylläkäsitelty, samannimisen esitelmänsä, Ervast pohtii ja kuvailee suurteoksen tekijää ja teoksen luonnetta mm. näin: ”Vaikka tekijä olikin syntyjään venakko ja vasta iäkkäämpänä oppi englannin kieltä, se on kirjoitettu taidolla, joka vetää lukijan vaikeimmissa ja mutkaisemmissakin kohdissa mukaansa vilkkaan esitystapansa takia; siinä on kohtia, joiden runollinen kauneus hurmaa, ja toisia, jotka osuvat syvimpään siveelliseen tuntoon. Se on täynnä otteita kaikkien aikojen oppineiden teoksista, ja monet otteet ovat harvinaisista kirjoista, joita joku kappale on olemassa vain Lontoon Brittiläisessä Museossa tai Rooman Vatikaanin kirjastossa. Tämä on senkin tähden omituista, että Madame Blavatsky ei ollut mikään tieteellisesti sivistynyt yliopistonainen – seikkailija ja mieronkiertäjä vain, joka kirjoittaa teoksen, joka panee oppineimmankin professorin pään pyörälle”.

Hän kuvaa myös hieman sitä, kuinka Salaista Oppia kuten ”Isis Unveiled”-iäkin on myöhemmin koetettu todistaa ”humbugiksi”, mahtavaksi lainaksi kaikenmoisista kirjoista, mikä Ervastin mukaan osoittaa ainakin sen, ettei olla ymmärretty teoksen päätarkoitusta, joka Blavatskyn sanoin on - pyrkimys yhdistää vanhain alkutekstien sisällys yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Sisältöjen löytyessä tuhansista kirjoista, suurten aasialaisten ja alkuperäisten eurooppalaisten uskontojen pyhistä kirjoituksista sekä kaikkien aikojen mystikkojen, okkultistien, alkemistien, kabbalistien, suurten filosofien ja teosofien jne. kirjoista ja muistiinpanoista, P.E:n kerrontaa esitelmän muutamasta kohti yhdistäen.

On vielä totuttu näkemään ja tarkkaamaan enimmäkseen elämän ja luonnon tuhansia vaihteleva muotoja, mutta ainoan Elämän ja muotoihin salatun hengen katsominen on vielä verrattain vierasta, P.E. selkiyttää tuossa nuoruuden aikaisessa esitelmässään. Eikä hän edes oleta, että kirja olisi kiinnostanut muita kuin niitä, jotka tunkemalla sen henkeen koettivat ymmärtää sitä. Tärkeää on mielestään myös tietää, että vaikka Salainen Oppi perustuu ikivanhaan alkutekstiin, ihmeellisellä tavalla tuhoutumattomana säilyneeseen käsikirjoitukseen, Dzyanin kirjaan, eli Jumalallisen tiedon kirjaan, ei Salainen Oppi esitä koko tuota muinaista viisautta, vaan muutamia pääoppeja nykyihmiselle tajuttavassa muodossa, jonka nojalla ei voi kuitenkaan rakentaa mitään järjestelmää. Tähänkin kohtaan soveltuu hyvin P.E:n ajatus esitelmän alkupuolelta, siellä hieman muuhun liittyen, ettei Salaiselle Opille pyhänä kirjana ole syytä valmistaakaan sellaista kohtaloa, että sitä pidettäisiin erehtymättömänä auktoriteettina.