Pekka Ervast: VUORISAARNA

Jeesuksen uusi siveysoppi (sivut 74 – 78)

Kirjan oppilas on pohdinnoissaan päätynyt siihen, että Jeesus puhuessaan ”laista ja profeetoista”, tarkoittaa Mooseksen lakia. Opettajan näkökanta on toinen. Jeesushan ei olisi väittänyt, että taivas ja maa katoavat, ennen kuin pieninkään piirto laista, jos hän olisi Mooseksen lakia tarkoittanut. Hän tunsi lain tarkkaan, mm. kuinka se järjesti juutalaisten jokapäiväisen elämän.  Eikä hän pitänyt sen kaikkia ohjeita oikeina tai suotavina, esimerkiksi sabbatin pyhittämistä. Luonnollisesti Jeesus myös tiesi toisilla kansoilla olevan omat lakikirjansa.  Ja mikä merkittävää, Jeesus puhui lain yhteydessä myös profeetoista.

Jeesuksen kieli oli aramea, ja hän ilmeisesti käytti laista puhuessaan sanaa, joka vastasi hebrealaista toraa. Samalla nimellä juutalaiset nimittivät lakikokoelmaansa, aluksi viittä Mooseksen kirjaa ja myöhemmin Mooseksen kirjoja että profeettoja yhdessä, mutta tora oli pyhä nimitys ja sillä käsitettiin Jumalan säätämää, aikojen alusta saakka elämässä ja luonnossa olevaa lakia, joka ensin oraakkeleiden, sittemmin profeettain, kuten Mooseksen kautta tuli ihmisille tunnetuksi. Jumalallinen, kaikille ihmisille yhteiseksi annettu elämänlaki säilyy, sillä se juuri taivasta ja maata ylläpitää ja elähyttää.  Niin, että se tulee aikain saatossa kohdattavaksi ja käytäväksi läpi syvyydessään ja korkeudessaan myös eri uskonnoissa. Sen vuoksi Jeesus ei tullut ”lakia” tyhjäksi tekemään, vaan täyttämään. Noilla sanoillaan hän samalla ilmoittaa antavansa kuulijoilleen  muutamia käskyjä, jotka kuuluvat niille, jotka elävät taivasten valtakunnassa. Niiden käskyjen noudattaminen tulisi avaamaan hänen seuraajilleen uuden elämäntien ja maailmankatsomuksen. Niiden välityksellä saattoi uusi aika alkaa ei ainoastaan yksilöiden, vaan kansojen ja ihmiskunnan historiassa. Sen tähden niiden älyllinen, järkiperäinen teroittaminen ja opettaminen oli tärkeää ja välttämätöntä, Ervast opastaa.