Pirjo Rossi: KALEVALAN AVAIN, 3. runoelma (Pekka Ervast Kalevalan avain/ensimmäinen osa Kalevala pyhänä kirjana / 3.luku Kalevalan avain)

Kalevalan avain/ensimmäinen osa: Kalevala pyhänä kirjana/3.Luku: Kalevan avain

3. Runoelma

KALEVALAN AVAIN

Kun nyt pyhäksi kirjaksi Kalevalan oletamme
kirjaksi josta tietoa
elämän sekä kuoleman ammennamme
kuinka huomaa sen lukija tavallinen
kuinka on siitä tietoinen
ja mikä on hänelle hyöty sen lukemisen?
Ervast myöntää lukijan kohtaaman vaikeuden:
ei ole helppoa Kalevalan salaista viisautta erottaa
sen muoto kaunis runollinen
voi kyllä suuresti kiinnostaa
kuin myös kuvaukset luonnon ja henkilöiden
jotka vetävät vertoja kirjallisuudelle
maailman parhaimmalle
ja sävy aito inhimmillinen
kohottaa sen korkeammalle
monien Vanhan Testamentin kirjojen.

Joten mistä kohtaa parhaiten
sisällöstä sen kiinni saisi
niin etteivät kertomukset Sammosta ja sen ryöstöstä
fantasiaksi tai taikauskoksi vajoaisi
hän pohtii ja toteaa
on kirja kuin lukittu totta tosiaan
sen ymmärtämiseksi avain tarvitaan

Onhan pyhiä kirjoja
hän edelleen opastaa
joita on verrattain helppo lukea
kuten Uutta Testamenttia
jonka keskiössä liikkuu miten elää ja toimia
löytääkseen mielenrauhaa elämänvoimia
ja mitä on ihminen elämä Kristus ja Jumala
unohtamatta lähimmäisrakkautta
eettisyyttä ja moraalia.

Se kirjoitettu on ajalle ihmisille
joille tiedon tie myös vaaroineen vaikeuksineen
tunnetummaksi sai tulla
olihan sivistystaso nousemaan päin
sen sijaan kulttuureissa vanhemmissa
tiedon tien kyllä tiedettiin olevan olemassa
vaan kuvaukset sen luonteesta askelista
salassa pidettiin kuin takavarikossa
ja liitettiin opettajiin tietäjiin
niin muodoin olivat kirjat pyhät
enimmäkseen verhotut
totuudet peitellymmin esiin tuodut.

Vaikka Kalevala käykin vielä uudesta kirjasta
sisältönsä puolesta se
vanhoihin mysteerio-oppaisiin lukeutuu
puhuen kaikesta mitä tapahtuu
kun totuuden tielle antautuu ihminen
viitaten usein
myös maailmaan näkymättömään
sen voimiin olioihin ja olentoihin
joiden kohtaamista ei voinut välttää
tietäjäksi yletessään.

Niinpä ymmärtääkseen Kalevalaa
syvemmältä kannalta
tarvitaan siis vihiä tietäjäin maailmankatsomuksesta
avaimeksi
jolla on mahdollista poistaa tajunnan tukkoja
vääntää auki Kalevalan
ja muiden pyhien kirjojen lukkoja
ja kun kerran selviää
Kalevalan tausta mystinen
ovat vuorossa osviitat tiedon tien
niiden tunnistaminen ja erottaminen.

Miten voi olla mahdollinen
tällaisen avaimen hankkiminen
Ervast kysyy pian antaen vastauksen:
on ratkaisu maailmankuvan
rikkaan ja elävän
teosofisen elämänymmärryksen
viisaiden oman tietäjäin synnyttämän.

Se ymmärrys puhuu
ehdottomasta jumaluudesta
pohjana ilmentymättömän sekä ilmenneen
jonka koskemattomaan rauhaan ja hyvyyteen
uppoutuu lopulta hyvä ja paha
kuin meren syvyyteen.
ilmenneestä jumalasta
ristiriidat ja vastakohdat
ilmentävästä ja sulattavasta
olentojen lukemattomain yhteistajunnasta.

Laista syklisyyden
toisiaan seuraavain muutosten
syntymäin ja kuolemain toistumisen
aikakautisen viisauden johdolla
ihmisyydessä kasvamisen
ja lopulta kehästä vapautumisen.

Vallitsemisesta syysuhteen ja tasapainon ikuisen
mikä tarkoittaa -
ei raukene tyhjiin tai hukkaannu
yksikään voimanpurkaus maailmankaikkeuden
vaan seuraamuksensa kantaa
samalla varmuudella kuin oli se itsekin
seurausta jostakin.

Olemassaolosta Valkoisen Veljeskunnan
kehitystä ihmiskunnan valvovan
ja tarpeen tullen opettajan muodossa
kehitystä näkyvästikin auttavan.

Niinpä Kalevalan avautumisen
kirjana pyhänä Ervastin mukaan
mahdollistaa tieto ja maailmankatsomus teosofinen
ja sen pohjalta nouseva tutkimus
runojen vertauskuvallisten
valaistuna valolla aikain viisauden
lähtien maailman luomisesta
siirtyen ihmisen kehitykseen
inhimmillispsykologiseen
tiedon alkupäähän pääsemiseen
totuuden etsimisessä
sitten silmäyksen luomiseen
korkeampaan henkikehitykseen
pyhyyden tien kulkemisessa
ja siitä katsaukseen saavutettuun tietoon
näennäisesti yliluonnolliseen
sen ilmenemiseen ja käyttäytymiseen
elämässä ja maailmassa
pitäen mielessä Kalevalan syvemmän
esoteerisen merkityksen
sen ollessa taistelussa
valon ja pimeyden
hyvän ja pahan välisen.

Niinkö syviä asioita
sisältyy Kalevalaamme?
Ervast kysyy uumoillen pohdintaamme.

Kyllä vaan enemmän kuin Lönnrot
tai kukaan runonlaulaja aavistikaan
hän toteaa ja jatkaa sanoillaan:

Oli vanhoilla tietäjillä Suomessa
sama varmuus ja tieto syvistä asioista
kehityksen lainalaisuuksista
kuin oli muillakin kansoilla
muodon vain vaihtuessa
kaikki he saivat opastusta ja herätystä
korkeammilta olennoilta
eikä se näinä päivinä herätä ihmetystä
yhä enemmän ajatellaan ja puhutaan
ihmisen kuuluvan
ainakin joissain olemuspuolissaan
jäsenenä henkimaailmaan.

Koska elämänilmiöt pyrkivät
uusin kaarin ja spiraalein toistumaan
jäin itse pohtimaan
kuinka vähän tai ei juuri ollenkaan
lie muuttunut vajaassa vuossadassa
se mitä Ervast toteaa kappaleen lopussa:

Jälleen elämme uudessa ajassa
on hyökyaalto materialismin heikentynyt
ihmisten sieluihin
henkisempi elämänymmärrys hiipinyt
minkä myötä kohotettu arvoonsa ansaittuun
on vanhat pyhät kirjat
ja tervetulleeksi
sisarustensa joukkoon Kalevalamme toivotettu.

Ja hän vertaa vielä Kalevalaa peiliin
kansan itsensä laatimaan kuvastimeen
joka heijastelee sen omaa sielua
sivistystä ja kulttuuria.

Tuo vertaus kuvastimeen on osuva
ja se sopii myös tulkitsijaansa
Kalevalan avaimeen
josta Eino Leinokin totesi
sen olevan sanan paikallaan
ja jonka pohjalle näkemyksensä Kalevalasta nojasi.

Niin myös tuntuu näin Avainta lukiessaan
kuin katsoisi useaan peiliin samaan aikaan
ja kuitenkin yhteen ainoaan
löytäen aina uutta
kokien monta ulottuvuutta
tai niinkin kuin katsoisi peiliin kaksinkertaiseen
kansan sieluun ja kulttuurin kauneuteen
ja samalla haastavampaan
vielä syvempää vastinetta ja evästä antavaan
Ervastin sanoin - mysteeriotietoon
mytologiastamme kumpuavaan
mikä ilmaisu kylläkin saattaa harhaan johtaa
mikäli mysteerion vain mysteeriona kohtaa.

On kysymys kuitenkin samalla
elämän realismista
sen säikeistä verkoista matriisista
ja ihmisen olemisesta siinä kaikessa mukana
milloin heikommat milloin vahvemmat
elämän eväät kontissa.

Varsin merkittävä on anti Kalevalan avaimen
tuon uudenlaisen Kalevala-tutkimuksen
josta Ervast kylläkin itse vaatimattomasti totesi
kosketelleensa syviä asioita vasta alustavasti
ja jatkoikin työtään esitelmiä kirjoituksia
päämääränään aukaista muillekin vastaavanlaisia uria.

Niin kuin on käynytkin
paljon on tutkittu löydetty luotu
nähty valoa koettu hengen paloa
hiihdettäessä latuja Ervastin avaamia
ja aina vaan jatketaan
tuoden aarteita julki
sillä pitkälti aikaansa edellä tienraivaaja kulki.

Herkästi aistii suomalainen
kalevalaisuuden tenhon ympärillään
sitä kuiskivat vuodenajat ja luonto täyteydellään
ja tieten tai tietämättään
voi ihminen kokea väinämöishengen
läheisten seurassa juhlan hetkellä
mutta myös työn ja arjen keskellä
haluna jakaa tai olla tukena
mutta myös sinnikkyytenä omintakeisuutena
tahtona nähdä vaikeudet mahdollisuutena.

Ehkä kalevalaisuudessa sen mukaan
mitä kerrotaan Kalevalan avaimessa
etenkin Sammon taonnasta
sen takaisin hakemisesta
ja lopuksi rikkoutumisesta -
kaikkien onneksi
on kysymys elämän voimasta
joka ihmistä ajaa
aina uudestaan
syvemmän luovuuden lähteelle
ykseystajuntaan
ja samalla sisimmän itsensä äärelle
vaikkei lähdettä ensin huomaisikaan.

(P.R : Elämän tenho)