Pirjo Rossi: SAMPORETKI 5. Runoelma (Pekka Ervast Kalevalan avain/Sampo retki/Hengen miekka)

SAMPORETKI

5. Runoelma (Kalevalan avaimen mukaan)

HENGEN MIEKKA

Hyväksyy mielessään Ilmarinen
Väinämöisen ehdotuksen
kuitenkin arveluttaa
miten selvitä matkasta vaikeasta
miten saada Sampo
pimeästä Pohjolasta
vaskisen vaaran sisältä
yheksän sylen syvältä
yheksän lukon takaa.

Väinämöinen laivan suuren tekoa ehdottaa
Ilmarinen maitse menoa kannattaa
ja niin sitten ensi alkuun sovitaan
vaan miekan tuliteräisen
tahtoo Väinämöinen
sen Ilmarilta myös saa
ja Ilmarinen puolestaan
terästaminein suojaavin itsensä varustaa
mikä kuulostaa samalta
kuin Paavalin lausuma
Jumalan sota-asuun pukeutumisesta
pelastuksen kypärän
ja hengen miekan - Jumalan sanan
mukaan ottamisesta
pahojen päivien varalta.

Samalta hengen saralta
on siis miekka tuliteräinen
ase lujan uskon ja totuuden
mielikuva Väinämöisen
tulevasta tehtävästä
sen kauaskantoisesta merkityksestä.

Totuuteen pyrkijälle Ilmariselle
tästä tiedon tie alkaa varsinainen
sillä kun ennen Pohjolan häitä
oli hän kosintaretkeläinen
tulee hänestä nyt
samporetkeläinen.

Edellisessä hän persoonallisuuttaan puhdisti
kelvatakseen Pohjan neidille sulhaseksi
se työ oli tavallaan kielteistä passiivista
laadultaan naisellista
mutta samporetkeläisenä
oli nyt elämäntehtävänä oleva toiminta
laadultaan miehistä aktiivista.

Mikä nyt sitten on
vihityn totuuteen pyrkijän
tehtävä?

Siihen aiemmin ollut jo viittaus maininta
rakentaa katoavaisesta ruumiistaan
käyttöväline johon laskeutua saattaa
Logoksen eli jumalan tajunta.

Ei tee vihitty työtään
persoonallisessa tarkoituksessa
hänen vaikuttimensa on
syvä ja voittamaton
rakkaus Jumalaan ihmisiin sekä totuuteen
ja tämän rakkauden ajamana hän ensin harhailee
ennen kuin hänelle selviää
ellei heti niin oikean ajan tullen
mitä on tekeminen
elämän itsensä sanelemana.

Ei hän olisi voinut ryhtyä
niin suureen työhön
ennen vihkimystä
ennen alemman minän
korkeampaan yhdistymistä
sillä niin kuin on ruumiskin kuolevainen
niin on myös minänsä persoonallinen
mutta vihkimyksessä personoituu
hänen minänsä kuolematon
ja niin hän minätajunnassaan todellisessa on
yläpuolella fyysisen ruumiinsa
siitä riippumaton.

Vaikka hän uudestaan inkarnoituessaan
onkin tietämätön päivätajunnassaan
sisäisestä saavutuksestaan
niin kauan ainoastaan
kestää tietämättömyys
kuin on erheistä tarpeen oppia
kun oppi on saavutettu
palaa sisäinen harmonia
varmuus ja tyytyväisyys
ja silloin hänellä alkaa rakennustyö
sisästä sekä ylhäältäpäin
jatkuen näin kunnes on muodostettu taikaväline
ruumiillisesta olemuksesta
johon ei kuolema koske
joka ei vanhene
se merkitsee olemuksensa uumenista
Sammon ottamista
katoamattomuuteen pukeutumista
ja kuoleman voittamista
niin kuin myös Paavali opetti.

Sampoa kirjokantta
tuota taikaruumista taivaallista
myös aurinkoruumiiksi kutsutaan
osuva havainto
koska muodostuneena valmiiksi
se hohtaa kuin aurinko
ja tietäjän silmällä nähtynä
on kuin loistava valokehrä
jonka keskeltä siintää
hahmo ihmisen täydellisen
augoeides eli Herra taivainen
kreikkalaisesta filosofiasta poimien.

Tämän ruumiin muodostamisessa
erotetaan eri jaksoja
vastaten tiettyjä saavutuksia
sisäisiä voittoja
liittyen vihkimyksiin
josta kaikesta kerrotaan
teosofisessa kirjallisuudessa
vanhaan kreikkalaiseen tapaan
kuvaten mitä kykyjä tietoja
kussakin jaksossa voitetaan
nimitysten ja jakojen vaihdellessa
järjestelmien mukaan
päämäärän ja tien mennessä yksiin.

Kaksi on pääkohtaa
ihmissielun toivioretkessä
muinaissuomalaisessa järjestelmässä
Pohjolan häät
joka pitkän taipaleen kosintaretkeläisen lopetti
ja Sammon ottaminen
joka hankalan matkan loppuun saatteli.

Mutta niin kuin oli kosintaretkeläisellä
useita ansiotöitä suoritettavanaan
niin oli myös samporetkeläisellä
monia seikkoja huollettavanaan
ennen kuin Sammon saanti onnisti
nämä jaksot taivaallisen ruumiin luomisessa
eri kohtia ovat siis Pohjolan pitkässä matkassa.

Veneen soudussa muovaillaan
aurinkoruumista siihen kohtaan saakka
jota myös vesiruumiiksi kutsutaan
kanteleen soitossa vesiruumista
ilmaruumiiksi hienonnetaan
ja Sammon otossa viimein
tuliruumiiksi muodostetaan
siitä sen onnistuu lopulta auringon tavalla
saattaa voimansa ulos maailmaan
ja lisäksi Kalevala tahtoo lukijan huomioivan
joka vaiheen kohdalla
hyvää saavutusta vastaavan pahan.

Vaikka samporetkeen osaa ottavat
keskeiset sankarit Kalevalassa
eri henkilöitä he eivät merkitse
psykologisessa tulkinnassa
vaan kaikki on samassa
yksi on totuudenetsijä Ilmarinen
eri puolia hänessä edustavat
Väinämöinen ja Lemminkäinen
Väinämöisellä toki on asema mestaritietäjän
vaan samalla on hän tahto ja omatunto totuuden etsijän
kun taas Lemminkäinen
on rakkauden sekä autuuden tunne sisäinen
jonka tunteen Ilmarinen voitti vihkimyksessä
ollen siis tavallaan Pohjan impi
nyt uudessa merkityksessä.

(Pirjo Rossi : Elämän tenho)