Pirjo Rossi: SAMPORETKI 4. Runoelma (Pekka Ervast Kalevalan avain/Samporetki/Pohjolan neidon nuorempi sisar)

SAMPORETKI

4. Runoelma (Kalevalan avaimen mukaan)

POHJOLAN NEIDON NUOREMPI SISAR

Myös toisesta erehdyksestä
oli Ilmariselle lopulta opetusta ja hyötyä.

Tavoitellessaan ulkoista täydellisyyttä
hän tietämättään taas itseään puhdisti
ja samalla tavoin kuin kosintaretkensä aikaan
unitajunta hänelle jälleen itseään kirkasti
elävöityen käyden sisältörikkaaksi
vaan muuan seikka herätti
hänessä ihmetystä.

Nukkuessaan ja unissaan
oli hän sama kuin valvetilassaan
ajatellen havaiten tuntien itseään hilliten
tekoja suorittain päätöksiä tehden
ja sitten vähitellen
hän huomasi itsellään olevan
fyysisen kehon niin kuin päivälläkin
vaatteita myöten samanlaisen
kuitenkin erilaisen
käyttövälineen kevyen hienomman
seinien lävitse kulkevan
tämän nukkuvan kehon fyysisen
hän saattoi joskus myös nähdä
vieressä katsellen.

Ei hän toisaalta näihin seikkoihin
ajatustaan tuhlannut
vain johtopäätöksen veti -
samanmoisessa hienossa yöruumiissaan
varmaan Lapin noidat ja tietäjät matkoja teki
ja käyttivät kehoa loveen langetessaan.

Mutta väsyttyään tavoitteluun
mallikelpoisuuden
huomattuaan sen tyhjyyden
kääntyi mielensä yöllisiin
nähden niissä mahdollisuuden
päästä sisäiseen rauhaan totuudenelämään
niin päätti hän sen pohjalta
ryhtyä tutkimaan kehittelemään.

Ei kerro Kalevala mitään
tästä episodista
Ilmarisen havainnoista
johtuen esitystavoista
se olisi esitystapaa realistista
ja vertauskuvien huntuun
verhoo Kalevala totuuden
on hyvä luottaa intuitioon omaan tuntuun
ja muistaa - on pyhä kirja luettavissa niin
että tietää saa
mitä rivien välitkin paljastaa.

Niinpä Kalevala lukijan
jälleen uuden seikkailun keskelle heittää
ryhtyen kuvaamaan
Ilmarisen tarvetta tyhjyyttään peittää
löytää elämään sisältöä viritystä
välityksellä kyseisen unitajunnan
sisätajunnan sisaren nuoremman
lähtien kosimaan
Pohjolan emännän nuorempaa tytärtä.

Kertomuksen kulusta päätellen
hyvin muistaa nyt Ilmarinen
liittonsa entisen
Pohjolan emännän kysellessä
tyttären eloa miehelässä
Kalevalan näennäisesti esittäessä
asioiden tapahtuneen yhdessä ja samassa
Ilmarisen elämässä
mistä johtuen kokonaisvaikutus esteettinen
vaatii yhtä ja toista
ohi kuvauksen johdonmukaisen
tai tuo kuvaus olisi toisenmuotoinen.

Ei lupaa Louhi nuorempaa tytärtään
moitiskellen antaa kieltävän vastauksen
laulaa lapsikin lattialta mietteen samansuuntaisen
kysyy Seppo tytöltä itseltään
vaan turha kysyäkään
ei tahdo hän tälle miehelään
ei luovuta Ilmarinen
päätyy ottamaan oman oikeuden
ja turvautuu väkivaltaan
niin kuin arvata saattaa
ei koidu hyvää teostaan
tyttö itkee ja valittaa
pitkin matkaa sättii ja sadattaa
täysi työ on sulhasella
mieltä morsion sulatella.

Saapuvat yön tullen kylään
oitis Ilmari nukahtaa väsymystään
sillä aikana morsian kylällä muita miehiä halaa
aamulla Ilmari oivaltaa uskottomuuden ja suuttuu
laulaa niin että tyttö lokiksi luo`olle muuttuu
sitten alla päin omille mailleen palaa.

Vaikuttava on kuvaus
näennäisesti realistinen
ja sattuvan allegorinen
ponnistuksista Ilmarisen.

Alkaessaan herätellä
menetelmin psyykkisin
unitajunnan viittomin
kykyjä voimia uinuvia vielä tuntemattomia
kehossaan olemuksessaan
hän antautuu leikkiin
viisaiden varoittamaan
ja kuten lattian lapsikin laulaa
vaillinaisesti pystyisi Ilmarinen
vielä uusia kykyjä hallitsemaan
ilman ohjausta inhimillisen viisasta
ne voimat Pohjolan nuorempaa tyttöä muistuttavat
ollen ilkeitä petollisia paljon lupaavia
mutta lopulta ihmistä syöviä alistavia.

Niinpä kun Ilmarinen nostattaa
fyysisessä ruumiissaan
aistin selvänäön ja -kuulon sen kaltaisen
että kuolleet ikävissään
ja tuskissaan luoksensa ryntäävät kiinni tarttuen
kenellä jokin asia maan päällä hoidettavana
toisella tuskaisa olo Tuonelassa
ja lukemattomat muut edesmenneet
monenlaisessa tilassa
toivoen elävän apua myötävaikutusta
tilaansa helpottamaan
tai päästämään olinpaikastaan
ei saa hän hetken rauhaa
sydämensä sääliä pauhaa
hän koettaa auttaa poloisia
vaan on pyyntöjä liikaa
ollen myös sen oloisia
että ne johtavat ristiriitaan
oikeudentuntonsa kanssa
ja kun ei hän heitä auta
alkavat monin tavoin kiusata.

Ei ollut taitoa Ilmarisella
herätettyjä kykyjä hallita
kovin ahdistuu mutta pelastuu
kuitenkin niiden kynsistä
nojalla totuuden- ja oikeudentunnon
nojalla rakkaustajunnan
johtuen perinnöstä synnynnäisestä
aiemmin läpikäydystä vihkimyksestä
niin hylkää hän houkutukset unimaailman
palaten tuttuun huomaan päivätajunnan.

Saapuu Väinämöinen kysyen
äänessään iva hienoinen
minnekä jätti hän nuoren naisen
kunne kuulun morsiamen
johon Ilmarinen yhä harmistuen
kertoo naisen mokoman
lokiksi luo ´olle laulaneen.

Mitä kohtaamisessa siis tapahtuu?
Viisas tietäjä mestari Väinämöinen
sielun kamppailevan luo viimein asteli
puhuen sille - ei ivalla todellisesti
vaan välittäen ja myötätuntoisesti -
yhäkö luulet yksin käyväsi
etkö huomaa on oikea Pohjan tyttö jo omasi
vietit jo hääsi
olet yhtä minässäs korkeammassa
olethan käynyt jo Pohjolassa
Sammon suuren taonnassa.

Jo heräävät muistot
ja Ilmarinen toteaa
hyvin silloin kaiken olevan
kun Sampo on jauhamassa
sisätajunnan maailmassa
jossa totuuden tieto piilee
ei unitajunnassa.

On Väinämöinen iloinen
Ilmarisen puolesta
ei pidä lukua hetkistä
ei moiti harharetkistä
näkee niissäkin oikeita aikeita
ja koska senkin on aina tietänyt
on Ilmarinen näkyvän maailman
syvän elämänlain jo löytänyt
kehottaa tätä mukaansa Pohjolaan
Sampoa hakemaan
mikä tarkoittaa -
on tutkittava nyt sisätajunta
tuo salainen näkymätön maailma
sillä siellä sijaitsee Sampo
oikea tieto ja valta.

Vanha silta lähiseudulta