Pirjo Rossi: SAMPORETKI 3. Runoelma (Pekka Ervast Kalevalan avain/Samporetki/Kultainen neito)

SAMPORETKI

3. Runoelma (Kalevalan avaimen mukaan)

KULTAINEN NEITO

Jatkuu tarina Ilmarisen

myös päätyttyä avioliiton onnellisen

kun kerrotaan Sammon
tuon ikiaikaisen tiedon ja viisauden
jääneen Pohjolaan
voi kahdella lailla tilanteen hahmottaa
on Ilmariselta taito takoa unohtunut
tai on hän uudestaan maan päälle ruumistunut
eikä sen vuoksi kykene muistamaan.
Vääryyttäkö luonnon puolelta
vai voiko ehkä katsoa toiselta kannalta?
Kyllä, on näkökanta toinen tarjona.

Vaikka onkin hän kerran vihitty
korkeampaan minäänsä yhdistetty
on Sammon haussa Pohjolasta
nyt kysymys Sammon taonnasta
uudelleen päivätajunnasta
päivätajunnan laajentamisesta
sisätajuntaan päin
sen sanoa voi myös näin
sisätajunnan saattamiseen
entistä enemmän
päivätajuisen tietoisuuteen.

Mutta miten on
mahtaako sisäinen tajunta
päivätajuntaan astuessaan
ilmaista itsensä kokonaan
onko se kerrallinen ja muuttumaton?

Osa sisätajuntaa ainoastaan
personoituu ja siirtyy
vihkimyksessä päivätajuntaan
sillä jumalallinen itse on rajaton
niin muodoin on myös korkeampi minä
olento kuolematon
kehityksestä satonsa niittävä
kaikesta kasvusta kiittävä
raivaten jälleen pellot uudet
loppumattomat ovat sen kasvun mahdollisuudet.

Niinpä jos ihminen rajoja
sisäisen minuuden vapaalle kasvulle asettaisi
ja päivätajunnan avulla vain pyrkisi ilmentämään
mitä kiinni on saanut sisäisestä minästään
se ennen pitkää
näivettymiseen henkiseen johdattaisi.

On välttämättömyys kasvun kannalta
sisätajunnan piiloon siirtyä päivätajunnalta
pakottaen ihmisen uudelleen etsimään
laajentamaan käsityksiään
minästään korkeammasta
sillä edeltä käsin on sangen vaikea ymmärtää.

Vain läsnä ollessa suuren ja viisaan opettajan
voi kehitys kulkea joutuisammassa tahdissa
ruumistus ruumistukselta kuluu
näissä ponnistuksissa
niin vaatii kehityksen laki
että vihitty kadottaa tiedon kokemuksestaan
ja syntyy uudestaan päälle maan
että Ilmariselta
kuolee Pohjan neiti...

Eikä hän ensi alussa arvaakaan
suurta tehtävää joka odottaa
Sammon takaisin hankintaa
eikä voi edes Sammosta tietää
ohjaa kumma suru ja kaipuu vain hänen mieltään.

Vaan ei aikaakaan
kun jo toiminnanhalu herää
hän ympärilleen katsoo kokemuksiaan kerää
on myös muualla suruja menetyksiä
maailma täynnänsä kärsimyksiä
ehkä voisi hän unohtaa tuskansa työhön ryhtymällä
jos jotakin loisi ehkä rauhan se jälleen soisi
kun antaisi muodon kaiholleen
vihkiytyisi ihanteelleen.

Ja nyt Kalevalassa seuraa tuo tuttu
vaikuttava ja hieman outokin juttu
kultaisen neidon taonnasta
tuoden mieleen kreikkalaisen tarun Pygmalionista
joka veisti itselleen marmorista
kuvan ihannenaisestaan Galateasta
ja veistokseen rakastui
oli olento kuitenkin kylmä huokuen marmorilta
niinpä hän rukoili apua jumalilta
ja Jumalat suostuivat
muuttui Galatea eläväksi
ja Pygmalion ylen onnelliseksi.

Niin ei kuitenkaan käynyt Ilmariselle
ja kultaiselle morsiamelle
ja silti on tosiasia
on Kalevalan kuvaus
psykologisesti oikea
sopien kokonaisuuteen täydellisesti
mitä ei taas taru kreikkalainen
tässä yhteydessä tekisi.

Menee tovi ennen kuin työnsä valmistuu
muuta kyllä syntyy moni niihin ihastuu
vasta kerralla kolmannella
kultainen neito työntyy ahjosta
herättäin tunteita
myös pelkoa vavahdusta.

On tässä kuvattuna
luovan ihmisen toiminta
millä tahansa elämänalalla
kohdatessaan epäkohdan
tai maailman vääryyden
ja tahtoessaan poistaa sen
vaikkapa luomalla taideteoksen
saadenkin kunniaa tunnustusta
maailman puolelta
vaan ei vapauta häntä se huolelta
tyhjäksi jää sydämensä rakastava
kokiessaan ei ollut maailma tajunnut ihannetta
ja hän keksii keinon oivan
hoitamiselle sydämen -
persoonallisuudestaan
luo hän olennon täydellisen
vastaamaan ihannettaan
jota uskoo maailmankin rakastaa voivan.

Vaan ei tyydytä työn hedelmä
kauniin sai morsion
vaan on morsio eloton
jää tyhjäksi jälleen sydämensä
vaikka tulos oisikin moitteeton
persoonallisesti virheetön yhdistelmä.

Mikä oli siis Ilmarin erehdys?
Sama kuin edellä -
yritys luoda muotoa lopullista
luoda jumalankuvaa
elävän hengen kasvua kuulematta
sillä kaikki täydellisyyskuvat
ihmisen muovailemat
ovat rajoituksia epäjumalankuviksi kutsuttavia
ja elämä itse etsii muotonsa
ihmisen koskematta.

Ilmarinen itsekin säikähti
mitä työnsä ja tekonsa hyödytti
mitä saattoi tehdä kultaisella neidollaan
moitteettomalla persoonallisuudellaan
ja hän Jumalan puoleen käännähti.

On saamansa vastaus yhtä
syvemmän tunteensa kanssa
ovat epäjumalankuvat sitä varten
että ne huomattaisiin
ja sitten sisimmässänsä kumottaisiin.

(P.R : Elämän tenho)

Kultainen neito (maalaus Pirjo Rossi)