Pirjo Rossi: SAMPORETKI 7. Runoelma (Pekka Ervast Kalevalan avain/Samporetki/Kanteleen soitto)

SAMPORETKI

7. Runoelma (Kalevalan avaimen mukaan)

KANTELEEN SOITTO

Seuraava aste aurinkoruumiin laatimisessa
on kanteleen teko
joka tarkoittaa ilmaruumista
ei ole se uusi käyttöväline
vaan vesiruumiin varustamista
uusilla kyvyillä
niin että uusi puoli näkymättömästä maailmasta
on taas tutkittavissa ja näkyvillä.

Etenee rauhallisesti ja rattoisasti
sampolaisten matka
monet vedet soudetaan
koskista kovista suoriudutaan
yhtyvät toisetkin iloihin
kumpaisessakin maailmassa
kunnes ilmaantuu este
jota ei ylitä jota ei noin vain jatka
oli juututtu hauin hartioihin.

Mikä on tämä hauki?
Aiemmin kosioretkeläisenään
oli Ilmarinen Tuonelan joesta
pyytänyt suuren suomuhauin
kolmantena ansiotyönään
jota nimeä nytkin hauelle odottaisi
ja että jokea nytkin Tuonelan joeksi kutsuttaisi.

Oli hauen pyytäminen
viitannut sattuvasti -
tuli vaikuttaa hänen pudistavasti
omiin tapoihin kykyihin vaistoihin
jotka fyysisen ruumiin eetteripuolessa sijaitsi.

Onkohan sillä jälleen sama merkitys?
On vaikkei Ilmarinen sitä nyt
päivätajunnan puolelta lähestynyt
vaan tajunnan sisäisen
sillä minuudesta alaspäin
ruumista kohti ei toisin päin
käy matka samporetkeläisen.

Tavat kyvyt ja vaistot
ovat siis nytkin kysymyksessä
fyysisen ruumiin eetteripuolessa näkymättömässä
vesiruumiissaan vapaasti liikkuen toimien
ihminen haukeen kiinni tarttuu kysyen
mitä on tämä ja selviää
ei kykene vielä hän siirtämään
päivätajuisiin aivoihin fyysisiin
tajuntaa vesiruumiin
ei ole vielä itsetietoisuutensa
jatkuvainen ja katkeamaton
unitajunnassaan hän on
paljon kyvykkäämpi
päivätajuntaa kehittyneempi
ja tietoinen tästä pienemmästä itsestä
sen sijaan Ilmarisella päivätajuisella
on vain muistoja katkonaisia
kaksoisveljestään yöllisestä
jonka suuremmat kyvyt ilmenevät
vain tapahtumina tilapäisinä
inspiraatioina näkyinä ilmestyksinä
sillä unohduksen tuonelanvirta erottaa
yhä toisistaan päivä- ja unitajuntaa
mutta niin vaatii kulku kehityksen
on poistettava syy unohduksen
ja saatettava tietoisuus
katkeamattomaksi yhtämittaiseksi
mikä myös tapahtuu
kun kyvyt ja vaistot vesiruumiin
on saatu herätetyiksi
päivätajuisen haltuun siirretyiksi.

Miten käy päinsä tämä?
Kehottaa Väinämöinen ensin Lemminkäistä
estettä poistamaan
vaan ei suostu se onnistumaan
tuskin miekan vyöltänsä tempaa
kun veteen putoaa
on vuorossa Ilmarinen
ei saa hänkään haukea kaheksi katkeamaan
tulee apuun Väinämöinen
ja vie hauelta hengen totuudenmiekallaan.

Lähtee vene taas liikkumaan
ohjaa Väinämöinen sen rantaan
hauen pääpuoli ruoaksi laitetaan.

Tällä kuvauksella hieman leikillisellä
Kalevala on tahtonut painottaa
miten onkaan poisto esteen tai rajan
vaikeaa väliltä päivä- ja salatajunnan
ei käy se kädenkäänteessä
ensi-innon hetkenä (Lemminkäinen)
itsetunnon ja uljauden eleenä(Ilmarinen),
vaan ainoastaan voimanponnistuksella
harkitulla ja rauhallisella.

Mitä on tehtävä
jotta vesiruumis esteettä
pääsee eetteriruumiiseen
ja sen kautta aivoihin vaikuttamaan?
On eetteriruumiissa herätettävä
täyteen toimintaan
voimakeskus aivoja vastaava
näin pääsee lävitse tietoisuus
joka ikään kuin tainnoksiin lyö tajunnan
tai sen nielee sen pyörteenä luonnonmukaisena.

Yksin ja ainoastaan
on hengen miekka
oikeutettu ja kyvykäs
sen herättämään
selvä käsitys tehtävästä
luja usko sen epäitsekkyydestä
ja ponnistus kärsivällinen
miekka aivoja vastaavaan keskukseen suunnataan
”syödään pääpuoli hauen”
ja avautuu aivoissa ihmisen
tajunta salainen.

Näin on ihminen tilaisuudessa
käyttämään myös päivällä
ominaisuuksiaan
jotka piilevät vesiruumiissaan
mikä aiemmin tilapäistä
silloin tällöin ilmoille puhkeavaa
on nyt pysyväistä näin tahtoessaan
jos on hänellä ollut
havaintokykyä syvempää
tulee hän selvä- ja kaukonäköiseksi
jos on oppinut katsomaan
näkymättömään maailmaan
käyden siellä seurustelemassa
korkeampien olentojen kanssa
vastaanottaen vaikutelmia innostavia
mikä on näkynyt
vaikkapa toiminnassa taiteellisesti luovassa
niin yhtämittaisessa inspiraatiossa
hän pystyy nyt toimimaan vesiruumiissaan.

Ei vedä hän tieten tahtoen luokseen
näkymätöntä maailmaa
vaan liikkuu siinä kuin ainakin kansalainen vapaa
itsensä tunteva itsensä hallitseva
mutta puolet on vielä työstä suoritettava
vesiruumis ilmaruumiiksi muutettava.

Ja niin saa lukea Kalevalasta
Väinämöisen pohdinnasta
hauenleuan hampainensa
kanteleeksi rakentamisesta
ja vielä toisessa runossa
koivuisen kanteleen teosta
joihin kielet keksiytyivät
neidon hiusuortuvista.

Kun sitten kerrotaan kuinka Väinämöinen
sai ilmoille nousemaan kanteleen sävelet
hurmaten soitollaan
koko elävän luonnon ja maan
on se samalla kerrontaa
vesiruumiin ilmaruumiiksi muuttamisesta
kanteleen veneeseen saattamisesta
sillä kantele muodostetaan
eetteriruumiin hyveistä
sen jaloimmista ja taiteellisimmista kyvyistä
voimat runouden sekä rakkauden palveluksessaan
tätä kaikkea edustaa etenkin kannel koivuinen
jolloin on aivoissa kanteleen pää
ja sen kielet sydämen lävistää
kaikki se mikä ihmisessä on kaunista pyhää
suurta ja syvää
se kootaan nyt yhteen soittimeksi
jolla kaikkia eläviä ja kuolleita
lohdutetaan ilahdutetaan ja tehdään onnelliseksi.

Entä ken kykenee soittajaksi?
Väinämöinen ainoastaan
ei ihminen itse ei vihitty minä
ei muu kuin se viisaus iki-ihana
jonka ääni on vihityn jumalhengestä kuuluva.

Hienosti kuvaa näin Kalevala
seikkaa merkityksellistä
vihityn mystillis-psykologisessa kehityksessä
ikävöimänsä ihanteen saavuttamista
pitkän kaipuunsa toteutumista
olla yhtä Jumalan kanssa
persoonallisuudessa omimmassa.

Kannelta soittaessaan hän tuntee
tulleensa välittäjäksi Jumalan – Logoksen
vaikutuksen ja tajunnan
joka kokonaan täyttää aurinkokunnan
ilman Logoksen aurinkoenergiaa
ei olisi elämää päällä maan
eikä myöskään tajuntaa kosmoksessa.

Kanteleen muodostuessa
välille sydämen ja aivojen
kokee ihminen yhteyden
elämänvoimiin Logoksen
hän tulee kuin Jumalan pojaksi
pääomia isänsä omistavaksi
tämä on hänen nousunsa
vuorelle kirkastuksen
hänen kruunauksensa
kruunulla kuolemattomuuden.

Kuinka kauniisti Suomen kansan tietäjät
tämän kohdan käsittävät
rakastaessaan katsella Luojaa siltä kannalta
että hän on työntekijä tietäjä taiteilija
ja kun he tahtoivat osoittaa
inhimmillistä tietäjää kirkastuksessaan
asettavat he hänet kunnaalle kultaiselle
kannelta soittamaan
Luojan uhkuvaa elämää sävelten aalloilla
luotujen sydämiin saattamaan.

Kun vesiruumis ilmaruumiiksi muuttuu
Pyhällä Hengellä täyttyy vihitty
hänen kasvonsa loistavat
sen muutkin huomaavat
olemuksensa rauhoittaa
ja kohottavasti toisiin vaikuttaa
tämä tietenkään ei ole kestävää
vaan lahja ylempää
tapahtuen ja ilmeten silloin
kun Logos tahtoo ja tarvitsee.

Mutta suurta on olla Herran palvelijana
Logoksen puhetorvena
Jumalan sanan saattajana
vaikka vain kerran elämässään
niin kuin Väinämöisen kyynelet soittaessaan
säilyy sen vaikutus aikain läpi
myös muuksi muuttuessaan.

Yhtä mittaahan ihmiset tieten ja tietämättään
tahtoen tahtomattaan
toisiinsa vaikuttavat
voi vaikutus olla hyvää tai pahaa
aina kuitenkin ohimenevää haihtuvaa
siihen päivään saakka
kun Jumala ihmisten kautta
voi vapaasti vaikuttaa
jolloin kuolemakin on naamionsa laskenut
ja kuolemattomat kasvonsa paljastanut.

(Pirjo Rossi: Elämän tenho)

Kuva Martti Haavion Pienoiskalevasta